Suu­ris­sa kau­pun­ki­kes­kuk­sis­sa riit­tää te­ke­mis­tä, nä­ke­mis­tä, har­ras­ta­mis­ta - näin moni ku­ka­ties ajat­te­lee. Asia on toki näin, mut­ta osa­taan sitä tääl­lä­kin. Maa­seu­tu­pi­tä­jis­sä on edel­leen run­saas­ti toi­min­taa ja te­ke­mis­tä ei­kä osal­lis­tu­mi­nen ole kus­tan­nuk­sil­taan pää­tä­hui­maa­vaa. Usein jopa il­mais­ta.

Ke­sän ai­ka­na on saa­tu ko­kea niin huip­pu­kui­via ke­le­jä kuin äkil­li­siä rank­ka­sa­tei­ta. En­sik­si vet­tä ei tule tai­vaal­ta lain­kaan, sit­ten sitä ro­pi­see jo lii­kaa­kin. Vä­lil­lä maa huu­taa kui­vuut­ta, toi­se­na päi­vä­nä sa­de­mää­rät rik­ko­vat tei­tä, te­ke­vät pel­lois­ta ve­si­al­tai­ta ja nap­paa­vat lai­tu­rei­ta jär­ven se­läl­le.

Mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la aloi­te­taan kou­lu­työ en­si vii­kol­la. Kou­lu­työn start­taa­mi­nen tuo myös pie­net tiel­lä kul­ki­jat lii­ken­tee­seen.

Lo­ma­kau­si jat­kuu vie­lä to­vin Suo­men ke­säs­sä, niin myös tääl­lä mei­dän seu­tu­kun­nas­sam­me. Va­ki­tui­set loma-asuk­kaat ja tääl­lä pii­pah­ta­neet mat­kai­li­jat ovat tuo­neet vir­kis­tä­vän li­sän ka­tu­ku­vaam­me. On kuin asu­kas­lu­kum­me oli­si tup­laan­tu­nut sil­män­rä­päyk­ses­sä.

Tänä ke­sä­nä olem­me saa­neet naut­tia pit­kis­tä au­rin­koi­sis­ta ja läm­pi­mis­tä jak­sois­ta. Au­rin­ko on hel­lin­nyt päi­vä toi­sen­sa jäl­keen ja au­rin­ko­voi­det­ta on ku­lu­nut. Hyvä niin, sil­lä se on ke­sää par­haim­mil­laan.

Jo on il­mo­ja pi­del­lyt, sa­no­taan. Ku­lu­va kesä on tar­jon­nut tä­hän men­nes­sä niin ”vil­la­suk­ka­ke­liä”, sa­de­kuu­ro­ja mo­nes­sa muo­dos­sa kuin paah­ta­vaa hel­let­tä. Jo­kai­sel­le jo­tain, jo­ten tus­kin­pa ku­kaan on jää­nyt pait­si it­sel­leen par­haal­ta tun­tu­vaa sää­tä. Ei­kä pidä ol­la ah­ne, ai­na ei voi pais­taa au­rin­ko tai sa­del­la peh­me­äs­ti.

Ke­sän mark­ki­nat ve­tä­vät vä­keä puo­leen­sa lä­hel­tä sekä kau­em­paa. Vii­me lau­an­tai­na to­ri­a­lue Äh­tä­ris­sä täyt­tyi mark­ki­na­kan­sas­ta. Soit­to soi ja lau­lu rai­ka­si, pus­si­tap­pe­lu nos­tat­ti osal­lis­tu­jien sy­ket­tä ja mu­ka­vaa yh­des­sä­o­loa riit­ti.

Myl­ly­mä­en ky­läl­lä Äh­tä­ris­sä vie­tet­ty juh­la ava­si elet­tyä elä­mää, vuo­si­kym­me­nien ai­kais­ta mat­kaa tä­hän päi­vään. On ol­lut ylä- ja ala­mä­kiä, nou­su­kaut­ta jopa Äh­tä­rin kes­kus­taa haas­ta­vak­si kaup­pa­kes­kuk­sek­si ja myö­hem­min elä­män­me­non hil­jen­ty­mis­tä. Ajat muut­tu­vat myös maa­seu­dul­la. Kes­kit­ty­mi­nen on tätä päi­vää.

Ke­sän vi­ral­li­ses­ti aloit­ta­va ju­han­nus on juh­lit­tu ja kat­seet suun­nat­tu tu­le­vaan. Seu­raa­va­na odo­tuk­sia nos­tat­taa eten­kin yri­tys­sek­to­riin vah­vas­ti vai­kut­ta­va ke­sä­lo­ma­se­son­ki, joka al­kaa pe­rin­tei­ses­ti ”näil­lä näp­päi­mil­lä”. Suu­ri osa suo­ma­lai­sis­ta aloit­taa lo­man­sa heti tai mel­ko pian ju­han­nuk­sen jäl­keen ja on jo va­lin­nut mat­kai­lu­koh­teen­sa tai ai­na­kin har­kit­see run­saas­ta tar­jon­nas­ta mie­lui­sin­ta.

Tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na vie­te­tään ju­han­nus­ta – tuo­ta tai­a­no­mais­ta yöt­tö­män yön juh­laa. Yö­tä, jol­loin au­rin­ko ei las­ke lain­kaan. Ju­han­nus on meil­le suo­ma­lai­sil­le ai­van taa­tus­ti se ke­sän ko­ho­koh­ta.

Suo­mes­sa on tänä ke­sä­nä avoin­na en­nä­tys­mää­rä mak­sut­to­mia kirk­ko­koh­tei­ta, sil­lä jopa 280 Tie­kirk­koa avaa oven­sa ke­sä­vie­rail­le ym­pä­ri maan. Tie­kirk­ko­jen jou­kos­sa ovat myös tut­tuun ta­paan Ala­jär­ven Gab­rie­lin kirk­ko sekä Leh­ti­mä­en ja Äh­tä­rin kir­kot. Myös Hon­ki­nie­men kirk­ko on yk­si Tie­kirk­ko­koh­teis­ta.

Tuli on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä. Hyvä sa­nan­las­ku tä­nään ja huo­men­na. Tu­li­pa­lo on ai­na vaa­ra­ti­lan­ne, joka saat­taa jät­tää jäl­keen­sä kor­vaa­ma­ton­ta tu­hoa. Ke­sä­kuus­sa kam­pan­joi­daan maas­to­pa­lo­jen eh­käi­se­mi­sek­si, sil­lä tänä vuon­na maas­to­pa­lo­ja on syt­ty­nyt pal­jon.

Ol­la­pa lap­si jäl­leen. Kat­sel­la ute­li­aa­na ym­pä­ril­leen ja kul­kea koh­ti sitä mikä tun­tuu luok­seen hou­kut­te­le­van. Ih­me­tel­lä lin­tu­jen kir­kas­ta sir­ku­tus­ta, hih­kua rie­mus­ta mut­kai­sil­la ky­lä­teil­lä, naut­tia lä­hi­kau­pas­ta os­te­tun jää­te­lön ma­ke­as­ta maus­ta ja seu­ra­ta kas­te­ma­don hi­das­ta kul­kua mul­las­sa.

Vii­me päi­vien sa­teen ja läm­mön an­si­os­ta kesä on puh­jen­nut kuk­kaan to­den te­ol­la. Yh­te­nä päi­vä­nä vih­reys täyt­ti pi­hat ja ojan­pien­ta­reet. Läm­pö lu­paa lep­poi­sia päi­vä ja hymy on her­käs­sä. Kyl­lä kesä on ih­mi­sen pa­ras­ta ai­kaa.

Kou­lu­jen päät­tä­jäis­päi­vä ke­vään osal­ta lä­hes­tyy ja moni kou­lu- tai opis­ke­lu­työn­sä pää­tök­seen saat­ta­nut iloit­see aher­ruk­sen­sa lop­puun saat­ta­mi­ses­ta. Yk­si ta­voi­te on saa­vu­tet­tu ja sii­nä on to­del­la­kin ai­het­ta juh­laan.

Näin ke­sän odo­tuk­sen ää­rel­lä ei mal­ta ol­la nos­ta­mat­ta esil­le tai­pu­mus­tam­me aja­tel­la asi­ois­ta lii­an usein huo­nom­man mah­dol­li­sen mal­lin kaut­ta. Ke­sää odot­ta­van mie­len saa ma­ta­lak­si to­te­a­mal­la su­ves­ta tu­le­van kui­ten­kin sa­tei­sen ja kyl­män. Hyt­ty­siä on lau­moit­tain ja mar­ja­sa­to jää to­del­la vä­häi­sek­si, au­rin­ko ei pais­ta ja jos pais­taa, ei täl­lä seu­dul­la.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään äi­tien­päi­vää. Päi­vää, jol­loin huo­mi­on kes­ki­pis­tees­sä ovat äi­dit, iso­äi­dit ja jo­kai­nen, joka tätä ar­vo­kas­ta teh­tä­vää ar­jes­sa hoi­taa. He ovat ruu­sun­sa an­sain­neet.

Pe­rin­tei­sen vii­kon kat­kai­se­via py­hiä osuu vuo­teen run­saas­ti. Ke­vään en­sim­mäi­siä sel­lai­sia oli­vat pit­kä­per­jan­tai ja maa­nan­tail­le osu­va 2. pää­si­äis­päi­vä. Täl­lä vii­kol­la ar­ki­sen aher­ruk­sen kat­kai­see per­jan­tai­na vie­tet­tä­vä suo­ma­lai­sen työn päi­vä eli vap­pu, jota seu­raa tuo­ta pi­kaa he­la­tors­tai.

Par­hail­laan vie­tet­tä­vä Lu­ku­kes­kuk­sen jär­jes­tä­mä tee­ma­viik­ko muis­tut­taa lu­ke­mi­sen ja lu­ku­tai­don mer­ki­tyk­ses­tä. Tänä vuon­na tee­ma­na on lu­ke­maan op­pi­mi­nen. Lu­ku­vii­kon ot­sik­ko Lu­ke­mi­nen on juh­la! muis­tut­taa sii­tä, kuin­ka lu­ke­mi­nen ja lu­ku­tai­to ovat mei­dän jo­kai­sen ilo sekä etuo­i­keus. Tätä ovat myös kir­jas­tot lu­ku­aar­tei­neen.

Po­lii­si ja pe­las­tus­lai­tos muis­tut­ta­vat voi­mas­sa ole­vas­ta maas­to­pa­lo­va­roi­tuk­ses­ta, jo­hon on syy­tä suh­tau­tua va­ka­vas­ti. Poh­jan­maan po­lii­si ker­too, et­tä vii­kon­lo­pun ai­ka­na le­vi­si usei­ta va­ro­mat­to­mas­ta tu­len kä­sit­te­lys­tä tai ku­lo­tuk­ses­ta le­vin­nei­tä tu­li­pa­lo­ja. Tie­do­tus­vä­li­nei­tä seu­ran­neet ovat huo­man­neet näi­tä ol­leen huo­les­tut­ta­van pal­jon eri puo­lil­la Suo­mea.

Ke­sä­ren­kai­den vaih­ta­mi­nen tun­tuu ole­van jo hy­vin­kin ajan­koh­tais­ta. Lop­pu­vii­kok­si on lu­vat­tu läm­pö­as­tei­ta yl­lät­tä­vän­kin run­saas­ti ja tiet ovat lu­met­to­mia näil­lä seu­duil­la. Kyl­lä hy­myi­lyt­tää.

Vii­me pää­si­äi­se­nä moni saat­toi toi­voa, et­tä vuo­den ku­lut­tua Uk­rai­nas­sa ja muu­al­la so­dan kes­kel­lä val­lit­si­si jo rau­ha. Niin ei ole käy­nyt. Sota jat­kuu Uk­rai­nas­sa, ja uu­sia le­vot­to­muuk­sia on syt­ty­nyt eri puo­lil­la maa­il­maa. Eri­tyi­ses­ti Lähi-idäs­sä rä­jäh­te­lee mo­nin pai­koin. Uu­ti­set he­rät­tä­vät huol­ta ja le­vot­to­muut­ta. Paha näyt­tää ole­van liik­keel­lä.

Tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na, lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­li­se­nä yö­nä, siir­rym­me jäl­leen ke­sä­ai­kaan. Hy­vän muis­ti­sään­nön mu­kaan kel­lo­ja siir­re­tään koh­ti ke­sää eli yh­den tun­nin ver­ran eteen­päin, kel­lo 03.00–04.00.

Ke­li­rik­ko­kau­si on al­ka­mas­sa. So­ra­tiet ra­pau­tu­vat, ojan­pien­ta­reet peh­me­ne­vät ja no­pe­as­ti muut­tu­vat olo­suh­teet voi­vat yl­lät­tää ko­ke­neem­man­kin kul­ki­jan. Moni voi to­de­ta, et­tä tut­tu­a­kin tu­tum­pi tie ei huo­men­na ole­kaan ku­ten ei­len.

Maa­lis­kuu maa­ta näyt­tää to­de­taan van­has­sa sa­non­nas­sa ja ai­na­kin tänä ke­vää­nä tuo to­te­a­mus näyt­tää pi­tä­vän to­del­la­kin paik­kan­sa. Ko­vat pak­kas­lu­ke­mat ovat mitä to­den­nä­köi­sem­min ohit­se, päi­vä­läm­pö­ti­lat nous­seet use­a­na päi­vä­nä plus­san puo­lel­le ja vuo­den en­sim­mäi­nen kym­me­nen plu­sas­teen yli­tys­kin on mah­dol­li­nen.

Äh­tä­ris­sä maa­nan­tai­na jär­jes­tet­ty kun­ta­lais­ti­lai­suus an­toi tuh­din pa­ke­tin tie­toa kau­pun­gin ar­vi­oin­ti­me­net­te­lys­tä ja mitä mah­dol­li­ses­ti kun­ta­lii­tos­sek­to­ril­la tu­le­man pi­tää. Ta­lou­del­li­set lu­vut pu­hu­vat omaa kiel­tään ja ker­to­vat sen ra­jan ylit­ty­neen roi­mas­ti ajan ku­lu­es­sa. Sil­le em­me voi enää mi­tään.

Yh­teis­työn tär­key­des­tä pu­hu­taan pal­jon, oli kyse sit­ten työ­pai­kas­ta, har­ras­tus­po­ru­kas­ta tai ar­ki­sen työn te­ke­mi­ses­tä. Usein me ih­mi­set poh­dim­me asi­oi­ta omas­sa mie­les­säm­me ja yri­täm­me kek­siä rat­kai­sua. Unoh­dam­me, et­tä ym­pä­ril­läm­me on mui­ta – ko­ko­nai­nen ver­kos­to.