Suo­men luon­non päi­vää juh­li­taan elo­kuun vii­mei­se­nä lau­an­tai­na. Ai­het­ta juh­laan on pal­jon, sil­lä suo­ma­lai­nen luon­to on ver­taan­sa vail­la. Se on puh­tau­des­saan ja mo­ni­muo­toi­suu­des­saan var­si­nai­nen aar­re­ait­ta, joka te­kee hy­vää niin mie­lel­le kuin ke­hol­le.

Suo­ma­lai­sil­la met­sil­lä, soil­la ja ve­sis­töil­lä on iki­ai­kai­nen ar­vo. Ne ovat toi­mi­neet ja toi­mi­vat edel­leen mo­nen ta­lou­den tur­vaa­ja­na, har­ras­tus­koh­tee­na ja ruo­an tuot­ta­ja­na. Suo­ma­lai­nen luon­to on puh­das, mar­jat suo­raan mät­täil­tä syö­tä­vis­sä ja läh­de­ve­si juo­ma­kel­pois­ta. Kaik­ki­al­la ei näin ole.

Luon­to vah­vis­taa ja voi­maan­nut­taa. THL ja Ter­veyt­tä luon­nos­ta -oh­jel­ma kam­pan­joi­vat suo­ma­lais­ten luon­to­a­jan li­sää­mi­sek­si. Tie­dot­tees­sa to­de­taan, et­tä jo 15 mi­nuut­tia voi tuo­da mi­tat­ta­via ter­veys­hyö­ty­jä ja on osoi­tet­tu, et­tä luon­nos­sa oles­ke­lu ja liik­ku­mi­nen muun mu­as­sa tu­ke­vat mie­len­ter­veyt­tä ja aut­ta­vat eh­käi­se­mään yli­pai­noa ja tyy­pin 2 di­a­be­tes­ta.

Pui­den ha­laa­mi­sen­kin on ker­rot­tu li­sää­vän hy­vin­voin­tia. Jos ei sii­hen us­ko, kan­nat­taa kui­ten­kin kai­ken va­ral­ta edes ker­ran ke­säs­sä män­nyn­run­koa ru­tis­tel­la. Mi­tään ei sii­nä hä­viä, vaan voi jopa yl­lät­tää it­sen­sä iloi­ses­ti.

Hyvä tu­lee lä­hel­tä -sa­non­ta pi­tää luon­to­ar­vo­jen ja -vai­ku­tus­ten osal­ta paik­kan­sa. Eten­kin näil­lä seu­duil­la on täs­sä­kin asi­as­sa ai­het­ta tyy­ty­väi­syy­teen ja yl­pey­teen. Suo­ma­lai­nen luon­to on lä­hel­lä, sen ää­rel­le help­po men­nä yk­sin tai yh­des­sä. Toi­voa so­pii, et­tei ku­kaan meis­tä ka­do­ta luon­to­yh­teyt­tään. Se muis­tut­taa ko­ti­seu­dus­ta, ar­vois­ta ja huo­len­pi­tä­mi­ses­tä.

Luon­to kut­suu – vas­ta­taan sii­hen!

Sir­pa Tee­ri­mä­ki