Lukijan runot
6.10.2026 13.56

Hymy antoi iloa

Mi­nul­la oli huo­no päi­vä.
Koin epä­on­nis­tu­mis­ta.
Puo­li­so toi mul­le leik­ko­ruu­sun.
It­se os­tin it­sel­le­ni
loh­duk­si suk­laa­le­vyn.
Tu­lin iloi­sek­si,
kun myy­jä hy­myi­li kas­sal­la.
Hän sa­noi myös
pari kau­nis­ta sa­naa.
Kii­tos Her­ran!

Pixabay

Pixabay

Pixabay

Lukijan runot
17.9.2026 10.44

Match made in heaven


Nol­lis­ta ja yk­kö­sis­tä
Mul­le hy­myi­let
Sä olet lii­an kau­nis
Us­koit taik­ka et
Mi­nul­la on ai­kaa
Sei­nät huu­taa tyh­jyyt­tään
Ku­vie­si kans­sa
Jään il­ta­hä­mä­rään

Se oli match made in he­a­ven
Mut mä ka­do­tin sen
Miet­ti­mään yk­sin jään
Kes­kel­le ku­vien
Se oli match made in he­a­ven
Kai mä mo­ka­sin sen
Ko­koon saan ai­no­as­taan
Kir­jan muis­to­jen

En us­ko, et­tä kos­kaan
Tois­ta ti­lai­suut­ta saan
Se juna on jo men­nyt
Kau­an sit­ten me­no­jaan
Mi­nul­la on sen­tään
Se kuva ku­vien
Kun kat­sot suo­raan mi­nuun
Sil­mät tuik­kien

Se oli match made in he­a­ven
Mut mä ka­do­tin sen
Miet­ti­mään yk­sin jään
Kes­kel­le ku­vien
Se oli match made in he­a­ven
Kai mä mo­ka­sin sen
Ko­koon saan ai­no­as­taan
Kir­jan muis­to­jen

Se oli match made in he­a­ven
Mut mä ka­do­tin sen
Miet­ti­mään yk­sin jään
Kes­kel­le ku­vien
Se oli match made in he­a­ven
Kai mä mo­ka­sin sen
Ko­koon saan ai­no­as­taan
Kir­jan muis­to­jen

Pixabay

Pixabay

Pixabay

Lukijan runot
12.9.2026 11.48

Syksy

Sa­taa, sa­taa ro­pi­see, syk­sy tu­lee,
puit­ten leh­det muut­taa vä­ri­ään,
ai­na syk­syn tul­len.
Syk­syn väri lois­tos­saan,
au­rin­gos­sa hei­jas­taa,
kau­neu­des­saan.
Syk­sy on har­maa, päi­vä sa­tei­nen,
on lin­nut läh­te­neet,
mail­le kau­kai­sil­le.
Sa­taa, sa­taa ja tuu­lee voi­mak­kaas­ti,
leh­det len­te­lee,
alas maa­han.
Syk­sy on luo­pu­mis­ta,
ke­sän muis­tot vain jää,
-tal­vea odo­tel­les­sa.
Syk­syl­lä luon­to me­nee le­pää­mään,
ke­vääl­lä luon­to taas on,
voi­mis­saan.
Syk­syn jäl­keen tal­vi, sit­ten ke­vät ja kesä,
ovat vuo­de­nai­kam­me.
Kaik­ki ovat tar­peel­li­sia luon­non­kier­rol­le...
Ju­ma­la on kai­ken luo­nut,
Kiit­tä­kääm­me kai­kes­ta,
Tai­vaal­lis­ta Isääm­me…

Elina Suosalo

Lukijan runot
8.9.2026 10.26

Pihlajanmarjat

Elina Suosalo

Elina Suosalo

Toin pih­la­jan­mar­jo­ja
si­säl­le mal­jak­koon.
Ne luo­vat syys­ke­sään
kau­niin tun­nel­man.
Huo­ma­sin myös ro­soi­sen ja
kie­mu­rai­sen ok­san.
Olen­ko­han minä tuo ok­sa,
omien asi­oi­de­ni ja
huo­lie­ni kans­sa?
Ne mar­jat!
Lukijan runot
18.8.2026 11.08

Arat


Ys­tä­vä­ni ker­toi mi­nul­le
ole­van­sa hy­vin ar­ka.
Usein Ju­ma­la käyt­tää
ar­ko­ja ih­mi­siä
tois­ten kuun­te­le­mi­seen.
Her­ra on luo­nut mei­dät
si­sim­pääm­me myö­ten.
Lukijan runot
13.8.2026 10.40

Älä päästä syksyä sydämeen


Se hii­pii tel­tan lie­peen al­ta
Vaikk´on vas­ta elo­kuu
Jos et pidä va­raa­si
Se sie­luun ta­ker­tuu

Leik­kaa vie­lä nurt­si
Ke­rää mar­jat pak­ka­seen
Mut­ta älä pääs­tä
Syk­syä sun sy­dä­meen

Vene tal­vi­te­loil­le
Ja ha­lot lii­te­riin
Mut­ta älä pääs­tä
Syk­syä sun sie­luun kii

Sy­tyt­te­le tu­let
Ta­tit ke­räi­le tal­teen
Mut­ta älä pääs­tä
Syk­syä sun sy­dä­meen

Lin­nut läh­tee pa­la­tak­seen
Sii­lit vai­puu hor­rok­seen
Älä sil­ti pääs­tä
Syk­syä sun sy­dä­meen

Kun kaik­ki kau­nis näyt­tää
Te­ke­vän kuo­le­maa
Kui­ten­kin jo sil­mut
Ke­vät­tä odot­taa
Lukijan runot
29.7.2026 8.00

Aamu ja ilta

Jo­kai­nen aa­mu on uu­si mah­dol­li­suus,
teh­dä jo­tain hy­vää.
Jo­kai­nen il­ta on kii­tok­sen ai­ka,
kun on saa­nut elää.
Jo­kai­nen päi­vä on Ju­ma­lan lah­ja,
jon­ka Hän on suo­nut.
Jo­kai­nen vuo­si on elet­tyä elä­mää,
enem­män.
Jo­kai­nen het­ki on ar­mo­nai­kaa
teh­dä pa­ran­nus.
Muis­ta et­sik­ko-ai­ka­si et­tei mene ohi,
ota ar­mo vas­taan.
Ju­ma­lan ar­mo,
ai­van il­mai­sek­si meil­le kai­kil­le!
Kii­tos Jee­sus Va­pah­ta­jam­me!
Lukijan runot
8.7.2026 7.50

Silta


Kuu­len, kuin­ka hiek­ka kan­nen pääl­le ra­pi­see
Ja vii­sain­kin aja­tus on enää pelk­kä kli­see
Jää ve­lat sekä saa­ta­vat kaik­ki pääl­le maan
Se mitä tääl­lä jah­da­taan, on pelk­kää tuh­kaa vaan

Koi syö ja ruos­te rais­kaa, var­kaat si­sään mur­tau­tuu
Ris­tin hil­jaa kä­det, ei au­ta mi­kään muu
Maas­ta ol­laan tul­tu ja maa­han pa­la­taan
Ja kaik­ki, mitä jah­da­taan, on pelk­kää tuh­kaa vaan

Jos­sain kul­kee sil­ta yli tä­män pi­mey­den
Ei sitä näh­dä vie­lä, mut­ta aa­vis­taa voi sen
Il­man sitä sil­taa pi­mey­des­sä pa­lel­laan
Ja kaik­ki, mitä jah­da­taan, on pelk­kää tuh­kaa vaan

UN arkisto

Lukijan runot
22.6.2026 18.24

Nyppimistä

UN arkisto

UN arkisto


Kui­vet­tu­neet ja kuol­leet leh­det
tu­li­si nyp­piä pois
sisä ja ul­ko­ku­kis­ta.
Oli­si­ko elä­mäs­sä yli­mää­räis­tä,
mikä tu­li­si nyp­piä pois
Pyhä Hen­ki aut­taa
täs­sä asi­as­sa
Ny­pi­tään!
Lukijan runot
17.6.2026 10.54

Juhannusyö

On yö­tön yö,
on ju­han­nu­syö...
On va­loi­saa ja kau­nis­ta
läpi vuo­ro­kau­den...
On kau­nis­ta, ku­kat kuk­kii ke­dol­la,
puut, pen­saat vih­rey­des­sään.
Lin­nut lau­laa iloi­ses­ti,
yö­tä, päi­vää.
On iha­naa kat­sel­la, niit­ty­jä, pui­ta ja
luon­toa kaik­ki­nen­sa...
Ju­ma­lan luo­maa meil­le kai­kil­le
Kii­tos Tai­vaan Isäl­le kai­kes­ta!
Siu­nat­tua ju­han­nus­ta kai­kil­le!
Lukijan runot
10.6.2026 9.27

Synnyinmaani

Niin kau­nis olet syn­nyin­maa­ni,
si­nua kat­sel­la saan.
On puh­jen­nut vih­reys lois­toon
kas­vuun kau­neim­paan.
Ve­det ran­noil­la välk­kyy,
hel­mi­nä kans­sa au­rin­gon.
Saan le­vä­tä vih­rey­den hel­mas­sa
ran­nal­la si­nen.
Tun­nen lem­pe­än tuu­len
sen hu­mi­na peh­meä on.
Koi­vut kau­nii­na
tuu­les­sa vä­rei­lee.
Lin­nut rie­mu­rin­noin
ok­sil­la lau­le­lee.
Ei kau­niim­paa,
tä­män syn­nyin­maa­ni an­taa.
Lukijan runot
5.6.2026 11.07

Kahden maan kansalaisia

Ol­laan kah­den maan kan­sa­lai­sia.
Käsi au­ras­sa, mut­ta sy­dän Tai­vaas­sa…
Tie­däm­me et­tä ai­kam­me tu­lee läh­teä täs­tä ajas­ta ikui­suu­teen
omal­la ajal­lam­me.
Ai­ka on syn­tyä, ai­ka on elää ja ai­ka kuol­la, kai­kel­la ai­kan­sa…
Lap­sen syn­ty­mä on ih­me suu­ri!
Elä­mä on an­net­tu meil­le elet­tä­väk­si…
Kuun­nel­laan sy­dä­men ään­tä mitä teem­me...
Siu­na­ten kun kul­jem­me, py­sym­me kai­dal­la tiel­lä...
Oma En­ke­li­ni, ole vie­rel­lä­ni ai­na kaik­ki­al­la...
Tai­vaan En­ke­lin var­je­lus­ta ja suo­je­lus­ta kai­kil­le toi­vo­en!
Lukijan runot
3.6.2026 15.16

Suomen kevät ja kesä

Lin­nut ne lau­le­lee iloi­ses­ti,
nyt ke­vät on.
Vesi ran­nas­sa lip­lat­taa, vaah­to­aa
nyt ke­vät on, kesä tu­lee…
Au­rin­ko aa­mul­la ai­ka­sein,
va­lai­see kirk­kaas­ti.
Ku­kat kuk­kii pien­ta­reel­la kau­niis­ti,
nyt kesä on, ih­meel­li­nen…
Kär­pä­set, per­ho­set he­rää,
tal­viu­nes­taan…
Nyt me ih­mi­set iloit­sem­me,
ke­sän läm­mös­tä…
Kiit­tä­kääm­me kai­kes­ta,
ja uu­des­ta ke­säs­tä...
Tai­vaal­lis­ta Isääm­me
Lukijan runot
3.6.2026 15.14

Kiinni hetkessä

Ei­li­nen jää taak­se
ja huo­mi­nen on edes­sä.
Tämä het­ki on nyt.
Ota kiin­ni het­kes­tä.
Se voi ol­la kau­nis.
Kun kat­sot elä­mää­si,
voit näh­dä
vä­rien kau­neu­den.
Jee­suk­ses­sa elä­mä
ja sen het­ket
on par­hai­ta.
Lukijan runot
9.5.2026 18.08

Metsän rauha


Mik­ko met­säs­sä
Rau­has­sa
Au­to tal­lis­sa
Re­pus­sa Ba­naa­ni
Moot­to­ri­pyö­rän ää­ni
Kau­kai­suu­des­sa
Met­sä kau­nis­ta
Puut haus­kan vi­her­tä­vät
Kä­ve­le­mi­nen met­säs­sä
Mi­kon mie­len rau­hoit­taa
Lin­nut lau­laa ja len­tää
Kau­pun­ki vil­kas
Met­sä hy­vin rau­hai­sa
Luon­to hy­vin kau­nis ja
Ai­nut­laa­tui­nen
Lukijan runot
15.4.2026 13.50

Runoilijan kuukausi

Au­rin­ko pais­taa
aa­mul­la ja il­lal­la.
Lu­met on su­la­neet
ja pois­ta­neet huo­lem­me.
Kuk­ka­pen­keis­tä nou­see
si­ni­kel­lot ja kroo­kuk­set.
Sy­ree­ni kas­vat­taa
uu­sia sil­mu­ja.
Jout­se­nia nä­kee pal­jon.
Nä­ke­mäs­täm­me voi sä­vel­tää
kii­tos­lau­lun Her­ral­le,
iki­ai­ko­jen Luo­jal­le.
Lukijan runot
1.4.2026 15.37

Jeesuksen tie

Jee­sus kul­ki maan­pääl­li­sen va­el­luk­sen.
Hän vii­toit­ti meil­le tien,
jo­hon ai­na tur­va­ta saam­me...
Ai­noa tie on Jee­suk­sen tie,
joka on Tai­vas tie,
joka pe­ril­le vie...
Ker­ran mei­dät­kin Si­nut ja mi­nut
vie Tai­vaa­seen...
Tie­dät­hän sen, tie val­mis on!?
Jee­sus val­mis­ti sen Ris­tin­kuo­le­mal­laan...
On ker­ran Rie­mu Tai­vaas­sa,
Kun näh­dä saam­me Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen!
Sitä koh­ti kul­jem­me,
ylis­tä­en ja ru­koil­len Ju­ma­laa...
Kii­tos kun an­noit Poi­ka­si Jee­suk­sen
syn­tyä maa­il­maan,
pe­las­ta­maan mei­dät ih­mi­set syn­neis­täm­me.
Aa­men!
Us­kot­han sen, si­nä­kin Ys­tä­väin!?
Siu­naus­ta Pää­si­äi­seen
Lukijan runot
31.3.2026 11.54

Pääsiäiskortti

Sain ys­tä­väl­tä kor­tin.
Sii­nä on ka­rit­sa
pai­me­nen sy­lis­sä.
Olen­ko tuo lam­mas
Jee­suk­sen sy­lis­sä?
Saan sii­nä sy­li­hoi­toa.
Sa­maa hoi­toa
toi­vo­tan si­nul­le
nyt pää­si­äi­se­nä.
Lukijan runot
11.2.2026 9.07

Ystävälle

Ys­tä­väl­le voi pu­hua, ilot ja mur­heet...
Ilot kak­sin­ker­tais­tuu ja
su­rut puo­lit­tuu.
Ys­tä­vän­päi­vä on vain
ker­ran vuo­des­sa...
On­nek­si mi­nul­la on
YS­TÄ­VÄ
Vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä…
Ys­tä­vyys on kal­lein aar­re,
jon­ka saam­me omis­taa!
Lukijan runot
11.2.2026 9.06

Ystäväni

Jos koet kyl­myyt­tä
maa­il­man ta­hol­ta,
mi­nä­kin pa­le­len kans­sa­si.
Jos au­rin­ko pais­taa,
teh­dään yh­des­sä
kuk­ka­sep­pe­lei­tä
ja poi­mi­taan man­si­koi­ta.
Siu­nat­tua ys­tä­vän­päi­vää!
Lukijan runot
3.2.2026 14.13

Vuodenajat

Tal­ven lu­mi­pei­te ku­vaa elä­mää,
kai­kes­sa puh­tau­des­saan…
Ke­vään oras­ta­va vih­reys ku­vaa elä­mää,
vie­lä kai­kes­sa vi­at­to­muu­des­saan…
Kesä on ai­kaa, joka on kas­vua elä­män,
kai­kes­sa kau­neu­des­saan…
Syk­sy on vä­ri­lois­toa, joka ker­too
koko elä­män ta­ri­nan…
Vuo­de­na­jat on mei­dän par­haak­sem­me,
kai­kil­la on oma tar­koi­tus,
elä­män­kier­ros­sa.
Vuo­de­na­jois­sa on ih­mi­sen­kin elä­mä
ko­ko­nai­suu­des­saan...
Kii­tos Tai­vaan Isäl­lem­me kai­kes­ta…
Lukijan runot
3.2.2026 13.36

Suru

Olo­huo­nees­sam­me on kau­nis
tulp­paa­ni­kimp­pu.
Saim­me su­ru­vies­tin rak­kaan ys­tä­vän
pois­me­non joh­dos­ta.
Kim­pus­ta tait­tui vaa­sis­sa
yk­si tulp­paa­ni alas­päin.
Se ei kat­ken­nut vaan tait­tui.
Ys­tä­väm­me on pe­ril­lä ko­to­na.
Hä­nel­lä on kaik­ki hy­vin. 
Lukijan runot
20.1.2026 14.38

Pelaajat


On pe­laa­jia kaks
sul­le mul­le naks
päät­ty­neet on ret­ket yks kaks
jäi mie­let ru­pi­set sen hil­jaa su­pi­set.
La­koon meni kent­tä vil­jo­jen
kuin sato ti­lo­jen.
Lukijan runot
20.1.2026 12.36

Kipinä


On elä­mä ai­nais­ta raa­dan­taa
Aa­mul­la ylös ja töi­hin vaan
Maas­ta on tul­tu ja kut­suu maa
Po­veen­sa uu­des­taan

Het­ken vain rak­kai­ta ha­laam­me
Tuh­kak­si, to­muk­si pa­laam­me
Maas­ta on tul­tu ja kut­suu maa
Po­veen­sa uu­des­taan

Ja sa­mal­la jos­sain on ki­pi­nä
Jota sam­mu­ta mi­kään ei iki­nä
Vaik­ka jo­kais­ta kut­suu maa
Po­veen­sa uu­des­taan

Mul­lak­si muu­tum­me, mul­lak­si jäl­leen
Min­kä voi teh­dyt te­ki­jäl­leen
Jo­tain on, mikä maa­du ei
Jon­ne­kin siir­tyy mun sy­dä­mein

Jos jos­kus py­säh­dyn kuun­te­le­maan
Hen­to­ja kai­ku­ja toi­sen maan
Ha­vi­see tuu­les­sa elä­män­puu
Sin­ne mun ki­pi­nä kul­keu­tuu
Lukijan runot
1.1.2026 14.23

Miete


Käys­ken­te­li kan­ta­kir­ja­son­ni
sil­lä ni­mi­kin oli on­ni.
Is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan
täh­ti siel­lä lois­ti toi­nen välk­keen tois­ti.
Is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan
syvä on ava­ruus ja pal­jo­kas ka­va­luus.
Is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan
peit­tyy su­muun uk­kos­ku­muun.
Is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan
taas pais­toi au­rin­ko pil­ven al­ta
saa­pui va­lon val­ta.
Is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan,
is­ki san­taan kat­soi tai­vaan ran­taan.
Näin jäl­ki jäi san­taan.
Lukijan runot
1.1.2026 6.06

Siunattua Armon Vuotta 2026!

Uu­den Vuo­den päi­vä,
ei ole ke­nen­kään ni­mi­päi­vä.
Ope­tel­laan muis­ta­maan,
et­tä men­nyt ai­ka ja tu­le­va ai­ka on
Ju­ma­lan lah­ja...
Uu­den Vuo­den päi­vä:
On Jee­suk­sen päi­vä,
sil­loin muis­tel­laan,
mi­ten Jee­sus sai ni­men­sä…
Jee­sus nimi kal­le­hin,
Jee­sus nimi rak­ka­hin,
Jee­sus nimi ver­ra­ton,
Jee­sus nimi iha­nin...
Kii­tos nyt Her­ran.
Hä­nes­sä meil­le on Ian­kaik­ki­nen elä­mä...
Sii­hen ni­meen on tur­val­lis­ta luot­taa,
al­ka­va­na vuo­te­na­kin.
Ru­koil­kaam­me Siu­naus­ta tu­le­val­le Vuo­del­le!
Lukijan runot
16.12.2025 18.46

Jaakoimmillaan


Kul­ki­jan luon­teen ja ni­men sain
Kul­jen ja kir­joi­tan kai­paus­tain
Re­pun kun sel­kää­ni na­ka­ta saan
Sil­loin mä olen jaa­koim­mil­laan

Ran­kim­mat reis­sut tääl­lä teh­dään
It­sen­sä kans­sa, si­säl­lä pään
Pa­koon en pää­se sent­ti­ä­kään
It­se­ni kans­sa, si­säl­lä pään

Ul­koi­ses­ti kaik­ki on hy­vin
Si­säl­lä pään kai­ken mä ty­rin
Yk­sin en kos­kaan rau­haa mä saa
Sii­hen mä tar­vit­sen Va­pah­ta­jaa

Pää­ni Hän ky­ke­nee ym­mär­tä­mään
Rep­pu­ni las­ken ja sy­liin­sä jään
Kans­saan kun kul­kua jat­kaa mä saan
Sil­loin mä olen jaa­koim­mil­laan
Lukijan runot
12.12.2025 18.39

Valon rauha

Jou­lun muis­tot ar­maat
ne mie­leen jäl­leen pa­laa.
Syt­tyi täh­ti tai­vaan
on pyhä jou­lu­yö.
Va­loa rau­haa
jou­lu toi­vot­taa.
Otat­ko vas­taan
on tun­ne sy­dä­men.
Lukijan runot
6.12.2025 10.39

Rakas Isänmaamme Suomi 2025

Ei ole ol­len­kaan it­ses­tään sel­vä asia, et­tä saam­me elää it­se­näi­ses­sä Suo­mes­sa ja rau­hal­li­ses­sa maas­sa…
Lukijan runot
12.11.2025 11.41

Lumimarjat

Puo­li­so toi lu­mi­mar­jo­ja mal­jak­koon.
Kun kat­soin ok­sia,
mie­lee­ni tuli pää­si­äi­nen.
Sei­mel­tä on
ly­hyt mat­ka Gol­ga­tal­le.
Mei­dän tu­lee siu­na­ten
muis­taa mo­lem­pia juh­lia.
Ja eri­koi­ses­ti Jee­sus­ta,
joka tu­lee luok­sem­me
sei­men lap­se­na
– ja kun­ni­an ku­nin­kaa­na.
Hän ky­syy meil­tä:
On­ko mi­nul­le
ti­laa sy­dä­mis­sän­ne?