On elämä ainaista raadantaa
Aamulla ylös ja töihin vaan
Maasta on tultu ja kutsuu maa
Poveensa uudestaan
Hetken vain rakkaita halaamme
Tuhkaksi, tomuksi palaamme
Maasta on tultu ja kutsuu maa
Poveensa uudestaan
Ja samalla jossain on kipinä
Jota sammuta mikään ei ikinä
Vaikka jokaista kutsuu maa
Poveensa uudestaan
Mullaksi muutumme, mullaksi jälleen
Minkä voi tehdyt tekijälleen
Jotain on, mikä maadu ei
Jonnekin siirtyy mun sydämein
Jos joskus pysähdyn kuuntelemaan
Hentoja kaikuja toisen maan
Havisee tuulessa elämänpuu
Sinne mun kipinä kulkeutuu
Jaakko Karjalainen
