Tuu­li tui­ver­taa,
puit­ten leh­det tä­ri­see.
Ve­den aal­lon lai­neet lip­lat­taa.
On vie­lä kesä,
vaik­ka on elo­kuu.

Au­rin­ko pais­taa läm­pi­mäs­ti,
pil­vet lei­jai­lee tai­vaal­la.
Lin­tu­jen lau­lua iha­naa.
On vie­lä kesä,
vaik­ka on elo­kuu.

Mar­jat kyp­syy pen­sais­sa ja met­säs­sä,
poi­mi­joi­ta odo­tel­len.
Vil­jat val­mis­tuu pel­loil­la.
On vie­lä kesä,
vaik­ka on elo­kuu.

Hei­nät kas­vaa nii­tyil­lä,
tois­ta Aiv-rehu-sa­toa on kor­jat­tu.
Syys­työt kaik­ki­neen, tal­ven va­ral­le.
On vie­lä kesä,
vaik­ka on elo­kuu.

Las­ten nau­rua iha­naa,
ui­da kun vie­lä saa.
Suo­men kesä kau­nis on.
Läm­min­tä jat­kuu
vaik­ka on elo­kuu.

Kiit­tä­kääm­me Tai­vaan­lis­ta Isääm­me kai­kes­ta,
Hän on kai­ken luo­nut,
ja meil­le an­ta­nut.

Rai­ja He­le­na Kor­pe­la