Is­tuin jou­lu­päi­vä­nä Äh­tä­rin kir­kos­sa klo 10.00 al­ka­nees­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Muis­tois­sa­ni is­tuin myös Kars­tu­lan kir­kos­sa. Lap­suus­muis­tot tu­li­vat vah­vas­ti mie­leen. Oli tur­val­lis­ta no­ja­ta äi­din tur­kin hi­haan ja eh­kä vä­lil­lä vä­hän nu­kah­taa­kin. Tun­nel­ma oli juh­lal­li­nen ja kau­nis.

Sama tun­nel­ma oli myös Äh­tä­rin kir­kos­sa. Jou­lun ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa on ai­na jo­tain eri­kois­ta. On­han se kris­ti­kun­nan suu­rim­man uu­ti­sen aa­mu.

Lop­pu­mu­siik­ki­na Äh­tä­rin kirk­ko­kuo­ro lau­loi: Oi jou­lu­yö, oi au­tu­as se het­ki.....

Esi­tys oli mah­ta­va. Kyl­mät vä­reet tu­li­vat ja kyy­ne­leet sil­miin. Isot kii­tok­set kant­to­ri- Maa­ri­til­le ja kirk­ko­kuo­rol­le täs­tä upe­as­ta mu­siik­kie­lä­myk­ses­tä. Se ei var­mas­ti jät­tä­nyt kyl­mäk­si yh­tään kuu­li­jaa.

 ”Vuo­si van­ha vai­puu hau­taan, iloi­neen ja mur­hei­neen. Oi, jos vuo­si al­ka­va, oi, jos vuo­si al­ka­va, oi­si Luo­jan siu­naa­ma.”

 Kii­tok­sin Ei­ra Van­ha­tu­pa