Kirk­ko­vuo­des­sa eläm­me nyt 9 sun­nun­tai­ta hel­lun­tais­ta. Ni­me­nä 9 sun­nun­tai hel­lun­tais­ta tus­kin sa­noo teil­le muu­ta, kuin sen et­tä eläm­me hel­lun­tain jäl­keis­tä ai­kaa. Evan­ke­liu­mi koh­ta­na sun­nun­tai­na mes­sus­sa on ly­hyt koh­ta Evan­ke­liu­mis­ta Mat­teuk­sen mu­kaan, lu­vus­ta 7 (Matt. 7:13–14). Evan­ke­liu­mis­sa: Jee­sus sa­noo: ”Men­kää si­sään ah­taas­ta por­tis­ta. Mo­net me­ne­vät ava­ras­ta por­tis­ta ja la­ve­aa tie­tä, mut­ta se vie ka­do­tuk­seen. Mi­ten ah­das on­kaan se port­ti ja ka­pea se tie, joka vie elä­mään, ja vain har­vat löy­tä­vät sen!”

Sun­nun­tai evan­ke­liu­mi muis­tut­taa mei­tä kris­ti­tyn va­lin­nois­ta, hen­gel­li­ses­tä va­el­luk­ses­ta ja kas­vus­ta. Tu­le­van sun­nun­tain tee­mo­ja ovat to­tuu­den ja har­han erot­ta­mi­nen toi­sis­taan sekä oman maa­il­man­ku­van ra­ken­ta­mi­nen kes­tä­väl­le kris­til­li­sel­le ar­vo­poh­jal­le. Evan­ke­liu­min koh­ta haas­taa mei­dät tar­kis­ta­maan, mi­hin to­del­la luo­tam­me ar­jen vai­kei­den ti­lan­tei­den kes­kel­lä.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi nos­taa esil­le meil­le tär­ke­än ky­sy­myk­sen: Kuin­ka kau­an voim­me ol­la epä­var­mo­ja eri pää­tök­sis­säm­me? Ku­ten var­mas­ti jo­kai­nen tie­tää, elä­mäm­me on täyn­nä va­lin­to­ja. Esi­mer­kik­si Camb­rid­gen yli­pis­ton tut­ki­muk­sen mu­kaan teem­me päi­vit­täin noin 35 000 pää­tös­tä. Tä­män ta­kia on­kin hy­vin to­den­nä­köis­tä, et­tä teem­me jos­kus elä­mäs­säm­me vää­riä pää­tök­si tai vää­riä va­lin­to­ja.

Sa­moin nyky-yh­teis­kun­nan ar­vo­jen so­si­aa­li­ses­sa pai­nees­sa on help­po ek­syä seu­raa­maan vää­riä ihan­tei­ta. Esi­merk­ki­nä täs­tä voi­si ol­la vaik­ka­pa ku­lut­ta­mi­seen ja os­ta­mi­seen poh­jau­tu­va on­nel­li­suu­den ta­voit­te­lu.

Kris­tit­tyi­nä mei­tä, kris­til­li­nen us­ko ja ar­vo­maa­il­ma kut­su­vat vä­lil­lä py­säh­ty­mään ja tar­kas­te­le­maan suun­taam­me elä­mäs­säm­me.

Ju­ma­la ke­hot­taa mei­tä pe­rus­ta­maan elä­mäm­me Ju­ma­lan sa­nan va­raan. Sii­hen sa­naan, jon­ka hän on il­moit­ta­nut Raa­ma­tun kir­joit­ta­jien, Jee­suk­sen, evan­ke­liu­mien kir­joit­ta­jien ja ope­tus­las­ten kaut­ta. Ju­ma­lan sa­nas­sa elä­mi­nen ei tar­koi­ta vir­hee­tön­tä elä­mää, vaan nöy­rää ha­lua kuun­nel­la ja op­pia. Raa­ma­tun sana opet­taa mei­tä erot­ta­maan to­tuu­den val­hees­ta ja va­lit­se­maan sen, mikä kes­tää ajas­sa ja ian­kaik­ki­suu­des­sa.

Elä­mäs­säm­me on epä­on­nis­tu­mi­sia ja epä­var­muut­ta, päi­vän sa­no­ma tuo kui­ten­kin mu­ka­naan ar­mon ja loh­du­tuk­sen. Ju­ma­la ei hyl­kää mei­tä heik­kouk­siem­me kes­kel­lä­kään. Ju­ma­lan ar­mo kan­taa ja Ju­ma­la kut­suu mei­tä yhä uu­del­leen seu­raa­maan it­se­ään.

Ju­ma­lan poi­ka Jee­sus kat­soo mei­tä ih­mi­siä ym­mär­tä­väi­ses­ti ja ra­kas­ta­vas­ti. Jee­sus ei vaa­di meil­tä täy­del­li­syyt­tä, vaan Jee­sus ha­lu­aa kul­kea rin­nal­lam­me. Elä­män eri vai­heis­sa. Myön­tä­es­säm­me omat syn­tim­me hä­nel­le. Kään­nym­me Hä­nen puo­leen­sa. Jee­sus, joka ar­vos­taa to­tuut­ta, ar­vos­taa myös ih­mi­sen re­hel­li­syyt­tä.

Jee­sus ha­lu­aa oh­ja­ta mei­tä re­hel­li­syy­teen. Re­hel­li­syy­den kaut­ta Jee­sus an­taa meil­le py­hän hen­gen vä­li­tyk­sel­lä voi­maa jat­kaa mat­kaa ja teh­dä hy­vää lä­him­mäi­sil­lem­me.

Ii­ro Heik­ki­lä
pap­pi
Ala­jär­ven seu­ra­kun­nan Leh­ti­mä­en alue