Albania osoittautui matkallamme maaksi, jolla on pitkä historia, kommunismin jättämät jäljet ja halu muuttua varteenotettavaksi länsimaaksi. Albaniaan suuntautuva matkailu on parhaillaan vahvassa nousussa. Matkamme suuntautui Tiranaan, maan pääkaupunkiin ja hotellimme Rogner Tirana sijaitsi kaupungin keskustassa pääbulevardin varrella. Hotellialueemme oli vehreä keidas ympärillä olevien hallintorakennusten, pilvenpiirtäjien ja historiallisten rakennusten keskellä. Matkan järjestäjänä toimi Matkatoimisto Kon-Tiki Oy.
Saapuminen Tiranaan
Lähdimme matkaan Ähtäristä sunnuntaiaamuna 30.8.2026 Pekkalan bussilla. Lensimme Albaniaan Finnairin suoralla lennolla. Saavuimme Tiranaan illalla ja hotellille asettumisen jälkeen kokoonnuimme illalliselle hotellin ravintolaan. Heti ensimmäisenä iltana pääsimme seuraamaan hotellimme vieressä mielenosoituskulkuetta, joita Tiranassa oli järjestetty jo lähes satana iltana. Jared Kushner, Ivanka Trump ja joukko muita sijoittajia haluavat rakentaa Sazanin suojellulle saarelle 1,4 miljardin dollarin arvoisen luksuslomakohteen, jota paikalliset asukkaat vastustavat. Saarella sijaitsee myös entinen kommunistisen ajan sotilastukikohta. Pääministerin rakennus sijaitsi hotellimme vieressä ja mielenosoitukset keskittyivät siksi lähellemme.
Seuraavana aamuna lähdimme kävellen tutustumaan hotellin ympäristöön. Hotelli sijaitsi keskustassa, jossa toimii myös kaupungin hallinnollinen keskus. Kävelimme Skanderbegin aukiolle, joka on valtavan kokoinen oleskelu- ja jalankulkualue Tiranan sydämessä. Äiti Teresa lienee tunnetuin tiranalainen. Hänen patsaansa on siirretty lentokentän alueelle, mutta kaupungissa on Äiti Terasan aukio ja muistolaatta aivan Skandenbergin aukion lähellä. Näimme myös Albanian itsenäisyysjulistuksen keskeisen hahmon Ismail Qemal Vloran patsaan, Bunk'Art 2 -museon sekä Et'hem Beyn moskeijan. Kävelykierroksella näimme Tiranan pyramidin, mutta kukaan ei lähtenyt kiipeämään huipulle. Hotellimme vieressä oli Air Albania Stadium, 22 000 paikkainen jalkapallostadion, jonka yhteydessä toimii Hotelli Marriot.
Bunk'Art 2 johdatti Albanian lähihistorian synkimpiin vaiheisiin. Toisen maailmansodan jälkeen valtaan noussut Enver Hoxha rakensi maahan erittäin sulkeutuneen kommunistisen diktatuurin. Albania eristäytyi vähitellen, uskonnollista toimintaa vainottiin ja maahan rakennettiin kymmeniätuhansia bunkkereita ulkoisen hyökkäyksen pelossa. Yksipuoluejärjestelmä päättyi vuonna 1990. Sittemmin Albania on liittynyt Natoon ja edennyt kohti Euroopan unionin jäsenyyttä, joskin työtä sillä saralla vielä riittää.
Koko matkan ajan meillä oli kaksi opasta. Albanialainen oppaamme Gözim Shimi puhui englantia. Suomalainen oppaamme oli Mertsi Lindfors, joka asui samassa hotellissa kanssamme. Käytössämme oli koko matkan ajan sama bussi ja kuljettaja. Olimme hyvissä käsissä.
Berat - Tuhannen ikkunan kaupunki
Tiistaina 1.9.2026 lähdimme aamulla kohti etelää ja Beratin kaupunkia, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunkia kutsutaan Tuhannen ikkunan kaupungiksi, ja nimitys tuntui hyvin osuvalta. Saavuttuamme Beratiin nousimme linnoitukselle, Kalaja e Beratiin. Perille asti ei päässyt bussilla vaan loppumatka kiivettiin mukulakivitietä. Kukkulalta avautuneet näkymät palkitsivat vaivan. Alapuolella näkyivät vanhan kaupungin korttelit, rinteeseen rakennetut valkoiset talot tuhansine ikkunoineen ja ympäröivä vuoristoinen maisema. Linnoitus on kokonainen historiallinen alue kujineen, kirkkoineen ja asutuksineen.
Berat - tuhannen ikkunan kaupunkia.
Vierailimme linnoitusalueella Onufrin ikonografisessa museossa. Museon kokoelmiin kuului uskonnollisia ikoneja ja kirkkotaidetta. Linnoitukselta laskeuduimme Beratin vanhaan kaupunkiin ja siitä edelleen lähellä sijaitsevalle Alpetan viinitilalle. Siellä nautimme yhteisen lounaan ja maistelimme tilan viinejä. Illaksi palasimme Tiranaan.
Beratin matkalla kuulimme albanialaiselta oppaaltamme asumisesta. Maan vapauduttua kommunismista, albanialaiset saivat ostaa muodolliseen hintaan silloiset kotinsa. Omistusasuminen on edelleen ylivoimaisesti yleisin asumismuoto. Huoneistoista ei makseta yhtiövastikkeita, mutta sen seurauksena myös talot rapistuvat kovaa vauhtia. Vuokralla asuminen on harvinaista ja vuokrataso sangen korkea palkka- ja eläketasoon nähden.
Kohti Pohjois-Albaniaa
Keskiviikkona suuntasimme Pohjois-Albaniaan ja Shkodran kaupunkiin. Ensimmäinen kohteemme oli Rozafan linnoitus. Iso linja-auto ei päässyt perille asti, joten vaihdoimme pikkubussiin. Viimeinen osuus taitettiin jalan mukulakivitietä pitkin. Nousu oli jälleen vaativa, mutta kukkulan laelta avautuvat upeat näkymät kaupunkiin, jokilaaksoihin ja ympäröivään maisemaan palkitsivat vaivan.
Rozafan linnoitukselta jatkoimme Venice Art Mask Factoryyn, jossa seurasimme venetsialaistyylisten naamioiden valmistamista käsityönä. Koristeelliset naamiot, korut ja voimakkaat värit tekivät puodista lähes satumaisen. Moni löysi myös matkamuistoja kotiin vietäväksi.
Seuraavaksi saavuimme Shkodraan, joka on yksi Albanian vanhimmista ja kulttuurisesti merkittävimmistä kaupungeista. Se sijaitsee lähellä Montenegron rajaa, Balkanin suurimman järven, Shkodrajärven kaakkoisrannalla. Vanhassakaupungissa jäi aikaa ostoksille ja ympäristön tarkasteluun. Täällä koimme myös matkamme korkeimman päivälämpötilan, kun bussin mittari näytti +41 astetta. Muutoinkin päivälämpötila vaihteli aamujen ja iltojen viileämmästä noin +32 asteesta keskipäivän noin +37–38 asteeseen.
Pidimme vielä tauon Shkodrajärven rannalla ennen kuin jatkoimme Fishtën kylään ja Mrizi i Zanaven -maatilamatkailutilalle. Tila vaikutti hyvin omavaraiselta. Työntekijät kertoivat, että kahvia lukuun ottamatta käytännössä kaikki tarjottava tuli omalta tilalta.
Tutustuimme viinikellariin, juustonvalmistukseen, lihansavustamoon ja laajaan tilan alueeseen viinitarhoineen. Näimme vuohia, lampaita ja yli tuhatpäisen ankkalauman. Ruokailimme tilalla ja tarjoilu oli ylenpalttista. Tarjoilija kertoi perinteeseen kuuluvan, että ruokaa piti olla tarjolla paljon ja me skandinaavit poikkeamme muista turisteista, kun toivomme hieman pienempiä annoksia.
Albanian yhteiskunnasta
Albanian valuutta on LEK ja pääsääntöisesti sen vaihtaminen Suomessa on sattumanvaraista, ellei mahdotonta. Vaihdoimme valuttaa hotellilla. Pankkikortti kelpasi pääsääntöisesti, mutta pelkästään kortin varaan ei kannata jättäytyä. Englannin kielellä pärjää kohtuullisen hyvin. Asenne turisteihin on kohtalaisen hyvällä tasolla, mutta palvelualttiudessa vielä toivomisen varaa. Hotellimme oli itävaltalaisomistuksessa ja palvelu hyvää.
Julkista liikennettä ei varsinaisesti näkynyt. Bussiliikennettä kyllä on, mutta aikataulut ovat suurpiirteisiä. Metroja tai raitioteitä ei ole, ei myöskään junaliikennettä. Parhaillaan rakennetaan uutta rautatietä Tiranasta rannikolle Dürresiin mikä palvelisi myös elinkeinoelämää.
Albanian keskimääräinen bruttopalkka oli noin 90 100 lekiä kuukaudessa, suunnilleen 900 euroa. Vähimmäispalkka oli 50 000 lekiä kuukaudessa eli noin 550 euroa. Eläkkeitä maksetaan nykyisten työntekijöiden maksuilla ja verovaroista. Eläketaso on noin 120–300 euroa kuukaudessa. Eläkkeistä ei makseta veroja. Naisten vanhuuseläkeikä on 62 vuotta ja miesten 65 vuotta. Eläkeikiä on tarkoitus korottaa niin, että ne saavuttavat 67 vuotta vuonna 2056.
Autokanta oli varsin hyvää ja tulotasoon nähden muodosti epäilyn korruption yleisyydestä. Polttoaineiden hinnat vastasivat suurin piirtein Suomen hintatasoa. Rakennukset pääväylien varrella vaikuttivat melko uusilta, mutta kun katsoi taaemmas, samoin kaupunkien laitamilla, saattoi nähdä rapistunutta rakennuskantaa. Maaseudulla näki myös uudempia taloja. Maanjäristysalueilla tuhoutuneiden talojen saamilla korvauksilla oli rakennettu uutta tilalle.
Yksi kohde ennen kotimatkaa
Lähtöpäivänä eli torstaina 3.9. jätimme hyvästit hotellille ja lähdimme kohti Krujaa, joka on historiallinen kukkulakaupunki. Mieleen jäi oppaan kertomus tämän kesän metsäpaloista. Albania sai heikosti apua naapurivaltioiden helikoptereista, kun muillakin mailla oli normaalia enemmän metsäpaloja. Kukkuloiden rinteillä nähtiin paljon palanutta metsää.
Viehättävässä Krujan kaupungissa osa meistä kiipesi katsomaan Skanderbergin museota, joka oli rakennettu kommunismin aikana 1970-luvun lopulla ja avattiin yleisölle 1982. Museo on omistettu Albanian kansallissankarille Gjergj Kastrioti Skandenbergille (1405-1468). Tuossakaan museossa ei ollut ilmastointia huolimatta rakennuksen modernista ilmeestä.
Kierroksen jälkeen oli vapaata aikaa kierrellä basaarialueella ja tehdä ostoksia. Vielä kerran kokoonnuimme yhteiselle lounaalle Birra Elbariin. Kotiin palasimme varhain perjantaiaamuna. Rantalomaa emme viettäneet, mutta emme sitä hakeneetkaan. Näimme Albaniaa laajalta alueelta ja kuulimme oppailta mielenkiintoisia asioita maasta. Näimme historiaa ja nykypäivää ja saimme kokea myös Etelä-Euroopan helteet. Matka oli onnistunut ja kaikki matkassa olleet 14 jäsentämme tyytyväisiä.
Tiivistelmän matkasta kokosi omasta muistista ja hiukan myös tekoälyltä kysellen
Ähtärin seniorit ry/Reija Kaskimäki pj.
