Tulevan sunnuntain evankeliumissa kerrotaan miehestä, joka oli halvaantunut. Kantajat olivat tuomassa häntä Jeesuksen luokse siinä toivossa, että Jeesus voisi parantaa hänet. Kun kantajat eivät väenpaljouden vuoksi päässeet sisään oviaukosta, he menivät katolle, kaivoivat sinne aukon ja laskivat siitä halvaantuneen paareilla alas.
Miltä olisi tuntunut olla tuon halvaantuneen miehen paikalla? Jeesuksen sanan voimasta mies tuli terveeksi. Hän nousi, otti vuoteensa ja käveli pois ihmisten nähden. Kuulemme ihmisten ihmetyksen, hämmästyksen ja sen kuinka paikallaolijat ylistävät Jumalaa, mutta emme kuule tuon parantuneen miehen suusta sanaakaan.
Voimme vain kuvitella, miltä hänestä tuntui. Ehkäpä kaikki tapahtui niin nopeasti, että hän oli niin hämmästynyt, ettei saanut sanaa suustaan. Ehkäpä ilo syttyi hänen sydämeensä hänen päästyään perheensä pariin, ensin kävellen ja sitten ehkäpä jo loppumatkan juosten.
Neljä miestä, jotka toivat halvaantuneen Jeesuksen luo, osoittivat todellista sinnikkyyttä uskossaan. He lienevät seuranneet tapahtumia kattoaukosta ihmetellen ja iloiten hänen puolestaan. Mies ei tee itse yhtään mitään. Hän ei ole oman uskonsa varassa, vaan hänet kannetaan Kristuksen luokse yhteisen uskon varassa.
Päivän rukous. Herramme Jeesus Kristus. Sinä olet meille esimerkki täydellisestä rakkaudesta. Sinä hoidit ihmisen kaikkia tarpeita: ruokit nälkäisiä, paransit sairaita, annoit synnit anteeksi. Opeta meitäkin osoittamaan toisillemme käytännön rakkautta. Auta, ettei meillä koskaan olisi niin kiire, että kulkisimme apua tarvitsevan ihmisen ohi. Kiitos armostasi ja rakkaudestasi. Aamen.
Paula Soininen
Ähtärin seurakunta
