Sir­pa Tee­ri­mä­ki

As­tu­es­sa si­sään en­ti­sen an­tik­va­ri­aat­ti Fe­lik­sin oves­ta Äh­tä­ris­sä, nä­ky­mä py­säh­dyt­tää. Tila on saa­nut uu­den il­meen ja nos­taa pin­taan nos­tal­gi­sia tun­tei­ta. Kirk­kaat vä­rit vie­vät vuo­si­kym­me­nien taak­se ja pie­net yk­si­tyis­koh­dat hou­kut­te­le­vat kur­kis­ta­maan nii­tä lä­hem­min. Kat­sel­ta­vaa riit­tää.

Pop up Vin­ta­ge­kah­vi­la Van­ha Rou­va on kah­den sa­man­hen­ki­sen, vin­ta­gea ar­vos­ta­van, Tar­ja Nis­ka­lan ja Miik­ka Kos­ki­sen yh­tei­nen han­ke. Ai­ka on ku­lu­nut re­mont­tia teh­des­sä ja ti­lo­ja si­sus­ta­es­sa.

Yh­teen­sä 12 ker­taa ke­sän ja syk­syn ai­ka­na au­ki ole­va kah­vi­la tar­jo­aa ar­keen het­ken hen­gäh­dys­tä kah­vi­kup­po­sen tai kei­ton ää­rel­lä, is­tah­ta­mi­sen vi­nyy­li­mu­sii­kin ää­rel­le, ka­ve­rei­den kes­ki­siä pe­li­het­kiä tai vai oles­ke­lua. Lap­sil­le on oma leik­ki­nurk­kaus. Suun­ni­tel­mis­sa on myös pie­ni­muo­tois­ta li­ve­mu­siik­kia.

–Ha­lu­am­me ilah­dut­taa täl­lä äh­tä­ri­läi­siä, Tar­ja to­te­aa. En­sim­mäi­sen ker­ran Van­ha Rou­va avaa oven­sa vap­pu­na.

Yhteinen haave todeksi

Yh­teis­työ­tä mo­nin ta­voin vuo­sien var­rel­la teh­neet Tar­ja ja Miik­ka yh­dis­ti­vät vah­vuu­ten­sa uu­den asi­an ää­rel­le. Tar­jal­la on pit­kä ko­ke­mus kah­vi­la- sekä pi­to­pal­ve­lu­toi­min­nas­ta, Miik­ka puo­les­taan tun­tee mu­sii­kin ja har­ras­te­a­jo­neu­vot.

– Kaik­ki sai al­kun­sa sii­tä, et­tä mo­lem­pien nur­kis­sa on kai­ken­lais­ta vin­ta­ge­ta­va­raa. Jo vuo­sia on ol­lut aja­tus, et­tä oli­si mah­ta­vaa si­sus­taa niil­lä ja saa­da jo­hon­kin esil­le, Miik­ka ker­too. Pu­he­lin­soit­to Tar­jal­le yh­dis­ti mo­lem­pien toi­veen. Sii­tä se sit­ten läh­ti, aja­tuk­sen ja­los­ta­mi­nen te­oik­si. Kah­vi­lan ni­men kek­si Tar­ja.

Yh­tei­sen hank­keen al­ka­es­sa ja ti­lo­jen löy­ty­es­sä kuin sat­tu­mal­ta, han­ket­ta ku­vaa par­hai­ten se, et­tä kah­vi­laa on ra­ken­net­tu sy­dä­mel­lä. Teh­ty työ on tuo­nut hy­viä fii­lik­siä tal­ven ja ke­vään ai­ka­na.

– Pai­kas­sa kieh­too sen his­to­ria. Tääl­lä on ol­lut kuu­lem­ma jopa put­ka ala­ker­ras­sa, Miik­ka ker­too. Tar­ja li­sää po­lii­si­a­se­man ol­leen ai­ka­naan ta­lon pää­dys­sä. Uu­den ul­ko­a­sun saa­nees­sa ti­las­sa on ol­lut mo­nen­lais­ta toi­min­taa en­nen an­tik­va­ri­aat­tia, muun mu­as­sa vaa­te­lii­ke.

– Oli­si mu­ka­va kuul­la mitä kaik­kea tääl­lä on ol­lut. Tuos­sa ka­dul­la­kin on ol­lut eri­lai­sia liik­kei­tä.

Omat huoneet

Ti­lat pi­tä­vät si­säl­lään var­si­nai­sen kah­vi­la­ti­lan li­säk­si kak­si huo­net­ta, jot­ka Tar­ja ja Miik­ka ovat it­sel­leen si­sus­ta­neet. Tar­jan huo­ne on ni­mel­tään Orans­si unel­ma, Miik­kan kan­taa ni­meä Vih­reä haa­ve. Ku­ten ar­va­ta so­pii, huo­nei­den ni­met ker­to­vat nii­den vä­ri­maa­il­mas­ta. Myös ne ovat kah­vit­te­li­joi­den käy­tös­sä.

Tar­jal­le rak­kail­ta ai­hei­ta ovat mm. Ola­vi Vir­ta ja Topi Sor­sa­kos­ki, Miik­kal­le Bad­ding, van­hat huol­to­a­se­mat, kaup­pa-au­tot ja mai­to­lai­tu­rit.

– Mu­sa­har­ras­tuk­se­ni kaut­ta on tääl­lä vin­ta­ge­mu­sa­kam­pet­ta ra­di­ois­ta läh­tien. Ne ovat hy­viä si­sus­tus­ka­mo­ja, Miik­ka huo­maut­taa.

Tar­jan huo­nees­ta löy­ty­vät muun mu­as­sa hä­nen en­sim­mäi­nen ASA-merk­ki­nen te­le­vi­si­on­sa vuo­del­ta 1972 sekä 70-lu­vul­ta ra­kas Ma­ri­mek­ko­haa­la­ri.

– Jos­tain syys­tä se ei mah­du pääl­le, mut­ta ha­lu­sin sen tän­ne esil­le, Tar­ja nau­raa.

Si­sus­tus on iloi­nen kat­taus mo­lem­pien ko­toa tuo­duis­ta ta­va­rois­ta. Ih­mi­set ovat ol­leet kah­vi­lan pe­rus­ta­nei­den mu­kaan mah­ta­vas­ti mu­ka­na pai­kan ra­ken­tu­mi­ses­ta. Näy­til­le on saa­tu esi­mer­kik­si as­ti­as­to ja muu­ta van­haa ta­va­raa. Se läm­mit­tää miel­tä. .

– Mo­lem­pien nur­kis­sa on vin­ta­ge­ta­va­raa ja vuo­sia ol­lut aja­tus saa­da nii­tä esil­le jo­hon­kin.

Re­mont­tia ei ole teh­ty suu­rel­la ra­hal­la ja kah­vi­lan­pi­tä­jät an­ta­vat kii­tok­sen ym­mär­tä­väi­sel­le, han­ket­ta tu­ke­neel­le vuok­rai­sän­näl­le.

– Vaik­ka it­se­kin tyk­kään har­ras­te­ra­ken­ta­mi­ses­ta, on kui­ten­kin vä­hän ra­ken­ta­mis­ko­ke­mus­ta. Täs­sä on ol­lut mah­ta­va tii­mi. Meil­lä on ol­lut yh­det vä­hän isom­mat maa­laus­tal­koot ja mo­lem­pien per­heet mes­sis­sä, ker­too Miik­ka. Ikä­hai­ta­ri oli kol­me­vuo­ti­aas­ta mum­moon ja pap­paan.

-On tär­ke­ää mi­ten lä­hei­set ovat tä­hän suh­tau­tu­neet, ki­tan­neet ja maa­lan­neet, Mik­kaa kiit­tää ja to­te­aa ti­lois­sa tou­hu­a­mi­sen ol­leen tu­kea jak­sa­mi­sel­le – ”hen­ki­rei­kä”.