Syk­syn pi­me­ät il­lat saa­vat sy­tyt­tä­mään va­lo­ja si­sä­ti­loi­hin, li­sää­mään tun­nel­maa kynt­ti­löil­lä ja vaih­ta­maan tas­ku­lamp­pui­hin pat­te­rit. En­tä­pä ul­koi­lu­a­su­jen va­rus­ta­mi­nen hei­jas­ti­mil­la? Tar­vet­ta täl­le on ol­lut jo jon­kin ai­kaa ja tuo tar­ve li­sään­tyy en­ti­ses­tään kään­net­tä­es­sä kel­lo­ja tal­vi­ai­kaan. Pi­meä tu­lee ai­kai­sem­min.

Lii­ken­ne­tur­van mu­kaan suo­ma­lai­set suh­tau­tu­vat hei­jas­ti­miin myön­tei­ses­ti, mut­ta teh­dys­sä seu­ran­nas­sa hei­jas­tin löy­tyi vain joka toi­sel­ta ja­lan­kul­ki­jal­ta. Hei­jas­ti­men puut­tu­mi­nen nä­kyy lii­ken­tees­sä, sil­lä 65 pro­sent­tia au­toi­li­jois­ta ker­too jou­tu­van­sa äk­ki­jar­rut­ta­maan il­man hei­jas­tin­ta liik­ku­neen ja­lan­kul­ki­jan vuok­si.

Pi­me­äs­sä il­man hei­jas­tin­ta kul­ke­va erot­tuu ym­pä­ris­tös­tään myö­hem­min kuin hei­jas­ti­mil­la va­rus­tet­tu. Hä­mä­rää tien­reu­naa kä­ve­le­vä tai var­jos­ta suo­ja­tiel­le as­te­le­va hen­ki­lö saat­taa ko­kea äk­ki­jar­ru­tuk­sen te­ke­vän au­toi­li­jan kans­sa vaa­ral­li­sen ”lä­hel­tä piti -ti­lan­teen” tai pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa ta­pa­tur­man.

Hei­jas­tin on syy­tä kiin­nit­tää val­miik­si vaat­tei­siin ja lauk­kui­hin. Tyy­li on va­paa ja hei­jas­ti­mia mo­neen ma­kuun. Tär­kein­tä on nä­ky­vyys. Lii­ken­ne­tur­van mu­kaan hei­jas­ti­mia tu­li­si ol­la vä­hin­tään kak­si. Moni lenk­kei­li­jä käyt­tää näil­lä seu­duil­la hei­jas­tin­val­jai­ta, jot­ka nä­ky­vät kau­as. Myös koi­ran ul­koi­lut­ta­jien on syy­tä va­rus­taa lem­mik­kin­sä nä­ky­väk­si.

Hei­jas­ti­men käyt­tä­mi­nen ei ole no­loa, omas­ta tur­val­li­suu­des­ta ei kan­na­ta tin­kiä. Hei­jas­tin hei­lu­maan niin lap­sil­la kuin ai­kui­sil­la, ei mi­tään mut­ku­ja!

Sir­pa Tee­ri­mä­ki