Tu­le­va­na vii­kon­lop­pu­na vie­te­tään ju­han­nus­ta – tuo­ta tai­a­no­mais­ta yöt­tö­män yön juh­laa. Yö­tä, jol­loin au­rin­ko ei las­ke lain­kaan. Ju­han­nus on meil­le suo­ma­lai­sil­le ai­van taa­tus­ti se ke­sän ko­ho­koh­ta.

Ju­han­nus­ta vie­te­tään mo­nin ta­voin, suu­rin osa suun­taa luon­non ja jär­vien lä­hei­syy­teen, mut­ta myös kau­pun­gis­sa vie­te­tyt ju­han­nuk­set ovat li­sän­neet suo­si­o­taan. Lä­heis­ten kans­sa yh­teen ko­koon­tu­mi­nen her­kul­li­sen ruu­an ää­rel­le ja Suo­men ke­säl­le mal­jan nos­ta­mi­nen on osa yöt­tö­män yön juh­laa.

Van­ha kan­sa koki ju­han­nuk­sen ole­van ai­kaa, jol­loin eri­lais­ten tai­ko­jen te­ke­mi­nen oli otol­lis­ta. Tai­ko­jen avul­la var­mis­tet­tiin niin run­sas­ta sa­toa kuin nai­ma­on­ne­a­kin. Vil­ja­pel­los­sa pyö­rit­tiin alas­to­ma­na, lam­peen kur­kat­tiin kes­kiy­öl­lä ja tyy­nyn al­le ke­rät­tiin kuk­kia.

Tie­dä sit­ten, kuin­ka hy­vin teh­dyt tai­at tep­si­vät, mut­ta ju­han­nuk­sen yös­sä pii­lee edel­leen tai­a­no­mais­ta tun­nel­maa. Eh­kä se kum­pu­aa va­los­ta, öi­sen luon­non ää­nis­tä ja kes­ki­ke­sän tait­teen het­kes­tä. Eh­kä mu­ka­na on pie­ni ri­paus hai­keut­ta­kin.

Ke­säy­ö­tä juh­lies­sa on kui­ten­kin hyvä muis­taa tur­val­li­suus, niin ve­sil­lä kuin kui­val­la maal­la­kin. Ja pi­de­tään huol­ta myös lä­him­mäi­sis­täm­me.

Läm­min­hen­kis­tä ju­han­nuk­sen ai­kaa ja tai­kaa jo­kai­sel­le leh­den lu­ki­jal­le!

Eli­na Suo­sa­lo