Tänä ke­sä­nä olem­me saa­neet naut­tia pit­kis­tä au­rin­koi­sis­ta ja läm­pi­mis­tä jak­sois­ta. Au­rin­ko on hel­lin­nyt päi­vä toi­sen­sa jäl­keen ja au­rin­ko­voi­det­ta on ku­lu­nut. Hyvä niin, sil­lä se on ke­sää par­haim­mil­laan.

Vesi, tuo elä­män elik­sii­ri, on kui­ten­kin tär­keä jut­tu. Kur­jal­ta se tun­tuu sil­loin, kun mu­ka­va ke­sä­päi­vä ran­nal­la kat­ke­aa sa­de­kuu­roon, mut­ta tui­ki tar­peel­li­nen sil­loin, kun luon­to kai­paa ki­pe­äs­ti vet­tä tai oma ke­hom­me vaa­tii sam­mut­ta­maan ja­non.

Luon­to näyt­ti jäl­leen voi­man­sa, kun tul­va kat­kai­si tien Äh­tä­rin Rä­mä­län­ky­läl­lä al­ku­vii­kos­ta. Sa­det­ta riit­ti, ei­kä vesi py­sy­nyt enää ojas­sa, vaan nou­si tiel­le. No­pe­as­ti tie­to le­vi­si so­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta ja on­gel­ma saa­tiin kor­jat­tua. On ilah­dut­ta­vaa huo­ma­ta, kuin­ka ri­pe­äs­ti ih­mi­set tart­tu­vat toi­meen, kun apua tar­vi­taan.

Tul­via ra­por­toi­tiin myös muu­al­la run­sai­den sa­tei­den vuok­si.

Ui­ma­ve­det ovat ol­leet läm­pi­miä ja hou­ku­tel­leet vä­keä ran­noil­le. Ui­mi­nen lie­nee yk­si suo­si­tuim­mis­ta ta­vois­ta vii­len­tää olo­aan ke­säl­lä. Mut­ta olem­me saa­neet lu­kea su­rul­li­sia huk­ku­mi­suu­ti­sia myös tänä ke­sä­nä.

Ui­ma­tai­to ja toi­sis­ta huo­leh­ti­mi­nen ovat en­si­ar­voi­sen tär­kei­tä asi­oi­ta ve­den lä­hei­syy­des­sä. Tätä asi­aa ei voi lii­ak­si ko­ros­taa. Van­hem­pien ja ka­ve­ri­po­ru­kan tu­lee pi­tää sil­män­sä au­ki, vaik­ka ran­ta näyt­täi­si tur­val­li­sel­ta pai­kal­ta ke­sä­päi­vän viet­toon.

Hy­vä­nä esi­merk­ki­nä san­ka­ri­te­os­ta on soi­ni­lais­poi­ka, joka pe­las­ti ys­tä­vän­sä ve­des­tä. Tämä on hie­no esi­merk­ki roh­keu­des­ta toi­mia no­pe­as­ti, kun vaa­ra­ti­lan­ne uh­kaa. Täs­tä voim­me kaik­ki ot­taa mal­lia.

Tur­val­li­sia lop­pu­ke­sän päi­viä, nau­ti­taan näis­tä het­kis­tä!

Eli­na Suo­sa­lo