Täs­sä leh­des­sä kä­si­tel­lään yh­tei­söl­li­syyt­tä use­am­man ta­ri­nan kaut­ta. Yh­tei­söl­li­syys nä­kyy si­vuil­la muun mu­as­sa kou­lu­lais­ten te­ke­mäs­sä ret­kes­sä, seu­ra­kun­ta­ti­lai­suu­des­sa, opin­nois­sa Tuo­mar­nie­men met­sä­kou­lus­sa ja pai­kal­li­sen SPR:n tar­jo­a­mas­sa läs­nä­o­los­sa.

Jouk­koon kuu­lu­mi­sen tun­ne on tär­keä. Par­haim­mil­laan se vah­vis­taa hy­väl­lä ta­val­la oman ar­von tun­te­mus­ta, mah­dol­lis­taa yh­tei­söön kuu­lu­mi­sen oma­na it­se­nään ja opet­taa toi­nen toi­sen­sa tu­ke­mis­ta sekä kun­ni­oit­ta­mis­ta.

Yh­tei­söl­li­syys on ol­lut maa­seu­tu­pi­tä­jis­sä kaut­ta ai­ko­jen suu­ri voi­ma­va­ra. Ky­läyh­tei­sös­sä on an­net­tu apua sitä tar­vit­se­vil­le, mil­loin pel­to- tai met­sä­töis­sä, pe­ru­nan­nos­tos­sa, tal­vi­au­rauk­sis­sa tai ra­ken­nus­töis­sä. Sai­ras­tu­nut­ta on muis­tet­tu juu­ri lei­vo­tul­la lei­väl­lä tai kau­pas­ta ha­e­tuil­la os­tok­sil­la. Apua otet­tiin vas­taan ja sii­tä ol­tiin kii­tol­li­sia, vas­ta­vuo­roi­suut­ta ei tar­vin­nut epäil­lä.

Vaik­ka ajat ovat muut­tu­neet ja ha­vait­ta­vis­sa li­sään­ty­nyt­tä omiin oloi­hin ve­täy­ty­mis­tä, kan­nat­taa avar­taa mie­len­mai­se­maan­sa sil­loin täl­löin. Yh­des­sä ole­mi­sen ja te­ke­mi­sen muo­dot ovat ken­ties muut­tu­neet, mut­ta yh­tei­söön kuu­lu­mi­nen on oi­kein oi­val­let­tu­na edel­leen suu­ri voi­ma­va­ra.

Jo­kai­sen meis­tä toi­voi­si löy­tä­vän oman ”po­ruk­kan­sa”, jos­sa oles­ke­lu, kes­kus­te­lu, hil­jaa ole­mi­nen, puu­has­te­lu ja koh­taa­mi­nen ovat va­paas­ti va­lit­ta­vis­sa. Seu­ras­sa, jos­sa pipo ei ki­ris­tä ja jo­kai­sen ää­ni tu­lee kuul­luk­si yh­tä ar­vok­kaa­na.

Sir­pa Tee­ri­mä­ki