Näin ke­sän odo­tuk­sen ää­rel­lä ei mal­ta ol­la nos­ta­mat­ta esil­le tai­pu­mus­tam­me aja­tel­la asi­ois­ta lii­an usein huo­nom­man mah­dol­li­sen mal­lin kaut­ta. Ke­sää odot­ta­van mie­len saa ma­ta­lak­si to­te­a­mal­la su­ves­ta tu­le­van kui­ten­kin sa­tei­sen ja kyl­män. Hyt­ty­siä on lau­moit­tain ja mar­ja­sa­to jää to­del­la vä­häi­sek­si, au­rin­ko ei pais­ta ja jos pais­taa, ei täl­lä seu­dul­la.

Iloit­se sii­nä sit­ten lem­pi­vuo­de­nai­ka­si lä­hes­ty­mi­ses­tä.

Ikä­vä kyl­lä lii­an usein asi­oi­ta aja­tel­laan, jos ei nyt pa­him­man mah­dol­li­sen, mut­ta jok­seen­kin ne­ga­tii­vi­sen mie­li­ku­van kaut­ta. Joil­le­kin esi­mer­kik­si ko­ti­paik­ka­kun­nal­le mu­ka­vaa pö­hi­nää ja nos­tet­ta tuo­va asia saat­taa nos­taa esil­le sa­tu­hah­mo Aa­si Ihaan kal­tai­sen per­soo­nan, joka to­te­aa ala­ku­loi­sel­la ää­nel­lä, et­tei sii­tä kui­ten­kaan mi­tään tule. Hyvä asia tyr­mä­tään en­nen kuin se on pääs­syt täy­teen vauh­tiin­sa.

Ajat ovat ko­vat ja juu­ri täs­sä ajas­sa tar­vi­taan po­si­tii­vis­ta ajat­te­lua. Ai­na sitä ei löy­dy, mut­ta jos sitä on, tu­lee lä­hel­tä löy­ty­vään hy­vään tart­tua kak­si kä­sin. Mikä pa­ras­ta, ja­kaa tätä hy­väs­tä ker­to­mis­ta muil­le­kin.

Hyvä löy­tyy usein lä­hel­tä, riip­pu­en sii­tä mil­lä sil­mäl­lä ym­pä­ris­tö­ään kat­soo. Mi­kä­li et­sii ai­na vain epä­koh­tia, ei elä­mä to­del­la­kaan ole ruu­suil­la tans­si­mis­ta.

Suo­si­tel­ta­vaa oli­si meil­le kai­kil­le ko­keil­la mil­tä tun­tui­si löy­tää miel­tä nä­räs­tä­vis­tä asi­ois­ta edes hi­tu­sen po­si­tii­vis­ta nä­kö­kul­maa. Uu­den aja­tus­mal­lin löy­tä­mi­nen ei käy het­kes­sä, mut­ta pi­dem­män pääl­le kan­nat­taa. Hy­vien asi­oi­den löy­tä­mi­nen pi­ris­tää miel­tä ja li­sää us­koa asi­oi­den jär­jes­ty­mi­seen. Sa­mal­la nä­kee mikä elä­mäs­sä ja ar­jes­sa on lop­pu­jen lo­puk­si tär­kein­tä.

Sir­pa Tee­ri­mä­ki