Kesä on juh­la­kut­su­jen ai­kaa. Kun saam­me kut­sun juh­laan, se tu­lee hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Juu­ri mi­nut on näh­ty tär­ke­äk­si ja juu­ri mi­nut ha­lu­taan tä­hän juh­laan. Juh­la­kut­su on ai­nut­laa­tui­nen.

Juh­lat ovat ai­nut­ker­tai­sia, nii­tä ei voi tois­ta ker­taa viet­tää. Sik­si juh­la­kut­sun lä­het­tä­jä toi­voo, et­tä mah­dol­li­sim­man moni voi­si osal­lis­tua juh­laan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kut­su­taan ym­pä­ri vuo­den. Tuon juh­la­kut­sun esit­tä­mi­ses­sä ei ole se­son­ki­ai­ko­ja. Kut­su on ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen. Sen saa­des­saan jou­tuu it­se miet­ti­mään, ot­ta­ko sen vas­taan. Ei kan­na­ta aja­tel­la sitä, ot­taa­ko joku toi­nen sen vas­taan, vaan kan­nat­taa vas­ta­ta vain omas­ta puo­les­taan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan juh­la­kut­su on myös ai­nut­ker­tai­nen. Ju­ma­la sa­nas­saan neu­voo ot­ta­maan sen vas­taan vä­lit­tö­mäs­ti, tänä päi­vä­nä. Huo­mi­seen ei kan­na­ta vas­taus­ta siir­tää, kos­ka em­me tie­dä huo­mi­ses­ta, tu­lee­ko sitä enää.

Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kut­su­taan syn­ti­siä ih­mi­siä. Kun Jee­sus esit­ti tuo­ta kut­sua, sen saa­jat toi­si­naan esit­ti­vät es­tei­tä. Jo­ta­kin muu­ta oli­si pi­tä­nyt en­sin eh­tiä te­ke­mään en­nen kuin oli­si voi­nut läh­teä seu­raa­maan Jee­sus­ta. Yk­si oli os­ta­nut uu­den pel­lon ja sitä oli­si pi­tä­nyt men­nä kat­so­maan. Toi­nen oli hank­ki­nut uu­sia här­kiä, nii­tä piti ko­keil­la. Kol­mas oli men­nyt juu­ri nai­mi­siin ei­kä sen vuok­si voi­nut ot­taa juh­la­kut­sua vas­taan.

Nämä kaik­ki ovat hy­viä ajal­li­sia asi­oi­ta. Jee­sus ei kui­ten­kaan pi­tä­nyt nii­tä to­del­li­si­na syi­nä kut­sun tor­ju­mi­seen vaan te­ko­syi­nä. Näin hän opet­taa, et­tei mi­kään ole niin tär­ke­ää kuin hä­nen seu­raa­mi­sen­sa. Ja sa­mal­la hän opet­taa, et­tä hä­nen seu­raa­jil­laan on kaik­kea yl­lin kyl­lin. Hä­nen val­ta­kun­nas­saan ei mi­tään puu­tu.

Tä­nään­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­sua esit­tä­vät ne, jot­ka ovat sen en­sin it­se vas­taa­not­ta­neet ja saa­neet us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si. He ke­hot­ta­vat us­ko­maan sa­maan Her­raan, joka on hei­dät pe­las­ta­nut syn­nin, kuo­le­man ja ka­do­tuk­sen al­ta. Her­ran Jee­suk­sen voi­ma riit­tää kaik­kien syn­tis­ten pe­las­ta­mi­seen.  

Ilk­ka Leh­to
kirk­ko­her­ra
Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta