Maa­lis­kuu maa­ta näyt­tää to­de­taan van­has­sa sa­non­nas­sa ja ai­na­kin tänä ke­vää­nä tuo to­te­a­mus näyt­tää pi­tä­vän to­del­la­kin paik­kan­sa. Ko­vat pak­kas­lu­ke­mat ovat mitä to­den­nä­köi­sem­min ohit­se, päi­vä­läm­pö­ti­lat nous­seet use­a­na päi­vä­nä plus­san puo­lel­le ja vuo­den en­sim­mäi­nen kym­me­nen plu­sas­teen yli­tys­kin on mah­dol­li­nen.

Läm­pi­mäs­tä pi­tä­vil­le voi to­de­ta vii­me vii­kon läm­pö­ti­lo­jen ol­leen niin sa­no­tus­ti har­vi­nais­ta herk­kua. Moi­sia läm­pö­ti­lo­ja esiin­tyy il­ma­tie­teen lai­tok­sen mu­kaan tyy­pil­li­ses­ti vas­ta huh­ti­kuun lop­pu­puo­lel­la. To­det­ta­va toki on, et­tei­vät vuo­det ole vel­jiä kes­ke­nään ja muis­tis­sa on eräs­kin ke­vät, jol­loin lun­ta saa­tiin yl­lä­tys­lah­ja­na vie­lä äi­tien­päi­vä­nä.

Yk­si asia joh­taa toi­seen, niin myös sään osal­ta. Sään läm­me­tes­sä lu­met saa­vat kyy­tiä ja maas­to al­kaa hil­jal­leen kui­vua, mikä tar­koit­taa maas­to­pa­lo­kau­den al­ka­mis­ta. Jos sää py­syy suh­teel­li­sen pou­tai­se­na, maas­to­pa­lo­va­roi­tus­kau­si al­kaa il­ma­tie­teen­lai­tok­sen mu­kaan jo muu­ta­man vii­kon ku­lu­es­sa. En­sim­mäi­set va­roi­tuk­set an­ne­taan to­den­nä­köi­ses­ti Ah­ve­nan­maal­le ja maan lou­nai­so­saan. Kui­vas­sa ja läm­pi­mäs­sä sääs­sä myös ka­tu­pö­ly ja sii­te­pö­ly al­ka­vat vai­va­ta her­kim­piä.

Jat­ku­vat­pa plus­sa-as­teet päi­vi­sin tai ei­vät, il­mas­sa on ke­vään tun­tua. Aa­mu­tui­maan ul­ko­na käy­des­sä kuu­lee li­sään­ty­nyt­tä lin­tu­jen lau­lua ja to­de­ta täy­tyy, et­tä jopa kar­heis­sa rä­kät­ti­ras­taan ja ha­ra­kan mie­le­nil­mai­suis­sa on rie­mu­kas soin­ti.

Ke­vät­tä koh­ti men­nään!

 Sir­pa Tee­ri­mä­ki