Kal­le Jär­ve­lä

Mu­sii­kin maa­il­maan jo nuo­re­na as­tu­neen Jus­si Syr­jä­län per­he muut­ti Töy­säs­tä Soi­nin Hau­ta­ky­läl­le po­jan ol­les­sa ne­li­vuo­ti­as. Ala-as­teen Jus­si oli sil­loi­sel­la Hau­ta­ky­län kou­lul­la.  

– Ylä­as­teen kä­vin tie­ten­kin Soi­nin "kes­kus­tas­sa", jol­loin as­tuin en­sim­mäi­set ha­ta­rat as­ke­lee­ni mu­sii­kin sekä ki­ta­ra­soi­ton pit­käl­lä, ki­vi­sel­lä tiel­lä. Aluk­si opet­te­lin jo­tain yk­sin­ker­tai­sia rif­fe­jä Me­tal­li­can Black -al­bu­mil­ta, mut­ta ai­ka pian aloin teh­dä omia soin­tu­kul­ku­ja ja kap­pa­lei­ta, ker­too Jus­si.

– Tai­tei­li­ja­ni­men Ju­les Var­jo­la otin osit­tain Hau­ta­ky­läl­lä si­jait­se­van ko­ti­ta­lo­ni ti­lan ni­men mu­kaan, jon­ka mum­mu­ni 1950-lu­vul­la ris­ti Var­jo­lak­si, niin ete­lä­rin­tees­sä kun talo on­kin. Ju­les -ni­men al­ku­pe­rää en muis­ta, mut­ta pik­ku­sis­ko­ni Mai on sitä mi­nus­ta käyt­tä­nyt ai­ka pit­kään.

Ylä­as­teen jäl­keen Jus­si opis­ke­li het­ken Äh­tä­rin am­mat­ti­op­pi­lai­tok­ses­sa mie­les­tään vää­rää alaa en­nen ar­mei­jan har­mai­siin as­te­lua.

– Koko tänä ai­ka­na pe­rus­kou­lus­sa al­ku­ki­pi­nän saa­nut mu­sii­kin te­ke­mi­nen ja ki­ta­ran soit­ta­mi­nen kyti mie­les­sä ja muo­tou­tui rak­kaak­si har­ras­tuk­sek­si, jos­ta en sen koom­min ole pääs­syt eroon. Ly­rii­kan kir­joit­ta­mi­nen tuli vä­hän kuin kau­pan­pääl­li­sik­si omia kap­pa­lei­ta sä­vel­lel­les­sä.

– Jon­kin ai­kaa ar­mei­jas­ta pääs­ty­ä­ni kir­joit­te­lin lau­lu­ja ja soit­te­lin ki­ta­raa yrit­tä­en sa­mal­la löy­tää tie­tä­ni jo­hon­kin, mikä vie­lä odo­tut­ti it­se­ään. Vuon­na 2002 pää­sin Kau­ha­jo­en evan­ke­li­sel­le opis­tol­le vuo­dek­si opis­ke­le­maan pop/jazz-lin­jal­le mu­sii­kin te­o­ri­aa, -his­to­ri­aa, sä­vel­ta­pai­lua, imp­ro­vi­saa­ti­o­ta ja muu­ta alaan liit­ty­vää, sekä tie­ten­kin ki­ta­ran soit­ta­mis­ta.

– Ki­ta­ran­soi­ton opet­ta­ja­na­ni toi­mi­nut Tom­mi Pa­ju­nen an­sait­see eri­tyis­mai­nin­nan. Hän on kär­si­väl­li­nen, ym­mär­tä­väi­nen ja kan­nus­ta­va opet­ta­ja, tie­ten­kin sen li­säk­si, et­tä hän on lois­ta­va ki­ta­ris­ti, muis­te­lee Jus­si.

Muuttoliikettä

 Pop/jazz vuo­den jäl­keen tie kul­jet­ti Jus­sin Tam­pe­reen ja Jy­väs­ky­län kaut­ta ta­kai­sin Hau­ta­ky­län ko­ti­ti­lal­le ja vii­mei­sek­si ta­kai­sin Tam­pe­reel­le.

– Jos­tain syys­tä opin­to­vuo­den jäl­keen en pääs­syt jat­ko-opin­toi­hin mu­sii­kin sa­ral­la ja noin kym­me­nen vuo­den tree­naa­mi­sen ja mu­sii­kin teon jäl­keen koh­ta­sin sei­nän, jos­ta en pääs­syt yli. Kaik­ki ra­kas­ta­ma­ni tai­teen te­ke­mi­nen ja tul­kin­ta jäi sii­hen pis­tee­seen mel­kein kah­dek­si vuo­dek­si.

Rak­kaus luon­toon jäi ja mies opis­ke­li osit­tain erä­op­paan am­mat­ti­tut­kin­toon val­men­ta­vaa kou­lu­tus­ta Ahl­man Am­mat­ti-ins­ti­tuu­tis­sa Tam­pe­reel­la. Ym­pä­ris­tön­hoi­ta­jan am­ma­tin hän suo­rit­ti lop­puun myö­hem­min JA­MIn Ku­re­jo­en toi­mi­pis­tees­sä.

– Sa­mal­la sitä opis­kel­les­sa­ni, sekä HAMK Fors­sas­sa ym­pä­ris­tö­a­si­oi­ta lu­es­kel­les­sa­ni, mu­sii­kin teko ja ki­ta­ran soit­ta­mi­nen vir­ko­si­vat uu­teen ku­kois­tuk­seen. Lau­lu­jen kie­li va­kiin­tui Ju­les Var­jo­la-pro­jek­tin myö­tä suo­mek­si, sa­moin kun kap­pa­lei­den akus­ti­nen ulo­san­ti. Alun pe­rin tar­koi­tus oli teh­dä yk­sin­ker­tai­sia, voi­mak­kai­ta lau­lu­ja, mut­ta asi­at me­ni­vät omal­la pai­nol­laan omaan suun­taan­sa.

– Va­li­tet­ta­vas­ti en ole kos­kaan ol­lut lau­la­ja, mut­ta ai­koi­naan Tam­pe­reel­la vai­kut­ta­neen Bo­neF­lesh­Dol­ls -or­kes­te­rin ka­riu­dut­tua halu esiin­ty­mään vaa­ti nä­kö­jään sen, et­tä yri­tän edes ope­tel­la. Ja täs­sä sitä ol­laan.

– Vie­lä­kään en osaa lau­laa, mut­ta olen esiin­ty­nyt ki­ta­ra­ni kans­sa usei­den vuo­sien ajan. Koko ajan ede­ten. Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luo­pis­ke­lut jäi­vät kes­ken, mut­ta mu­siik­kip­ro­jek­ti säi­lyi, ker­too Jus­si suh­tees­taan mu­siik­kiin ja luon­toon.

– Uu­sim­man ru­no­kir­ja­ni jul­kai­su ihan oi­ke­ak­si fyy­si­sek­si kir­jak­si on­nis­tui Me­di­a­pin­nan kaut­ta mut­kat­to­mas­ti, no­pe­as­ti ja suh­teel­li­sen edul­li­ses­ti. Ai­kai­sem­pi ru­no­te­os on jul­kais­tu ai­no­as­taan säh­köi­ses­sä muo­dos­saan, mut­ta nyt sain kä­sii­ni jo­tain konk­reet­tis­ta ja jo­tain, mitä olen ai­na ha­lun­nut.

 Persoonallista musisointia

  – En ra­joi­ta it­se­ä­ni teh­des­sä­ni kap­pa­lei­ta mil­lään ta­val­la, vaan tär­ke­ää on tun­ne, se mis­tä se mu­siik­ki ja sii­hen liit­ty­vät sa­nat tu­le­vat. Nau­hoi­tus­ses­si­ois­sa kap­pa­leet elä­vät vie­lä tois­ta­mi­seen omaa elä­mään­sä ha­kien eri­lai­sien so­vi­tus­ten kaut­ta lo­pul­li­sen muo­ton­sa. Kei­kal­la esi­tän kui­ten­kin tuo­tok­set niin kuin ne ovat syn­ty­neet. Alas­to­mi­na ja aseet­to­mi­na.

– Lau­lu­jen ai­heet, ku­ten nii­den gen­ret­kin vaih­te­le­vat suun­nat­to­man pal­jon. Suo­sik­ki­ai­hei­ta­ni ovat kui­ten­kin ent­ro­pi­an kas­vu sekä sii­tä joh­tu­va ajan vir­taa­mi­nen tiet­tyyn suun­taan. Jos­kus sat­tuu niin­kin, et­tä kap­pa­lees­sa on myös po­liit­tis­ta tur­hau­tu­mis­ta pu­ret­tu, mut­ta se saat­taa ol­la sat­tu­maa. Joka ta­pauk­ses­sa kap­pa­leis­sa on usei­ta mer­ki­tyk­siä, jois­ta ku­kin saa­nee poi­mia mie­lei­sen­sä.

– Mu­siik­kia olen teh­nyt ai­na tyl­sän kli­sei­ses­ti it­sel­le­ni, mut­ta bur­nou­tin jäl­keen olen haa­veil­lut, et­tä sai­sin tai­det­ta­ni edes muu­ta­man ih­mi­sen kuul­ta­vak­si. Yri­tin myös va­ka­vas­ti pop/jazz opin­to­jen jäl­keen teh­dä mu­sii­kis­ta "lei­pä­työ­tä", mut­ta jäl­ki­kä­teen tar­kas­tel­len on help­po to­de­ta, et­tä en tain­nut oi­kein yrit­tää edes, vaik­ka mie­les­tä­ni kaik­ke­ni sil­loin tein. No, kuka tie­tää. Ja ti­kul­la sil­mään joka jne., heit­tää Jus­si vä­ri­käs­tä kom­ment­ti­aan.

– Kuun­te­len yl­lät­tä­vän vä­hän mui­den te­ke­mää mu­siik­kia. Eni­ten le­vy­lau­ta­sel­la­ni pyö­rii ras­kaam­pi mu­siik­ki. Tar­kem­min sa­not­tu­na post me­tal­lin ruot­sa­lai­nen lip­pu­lai­va Cult of luna, joka on ol­lut kes­to­suo­sik­ki­ni jo vuo­sia.

Mu­sii­kin ohel­la Jus­si ”har­ras­te­lee” luon­to­ku­vaus­ta, kir­joit­te­lua ja va­el­te­lua.

– Jon­kin ver­ran puu­has­te­len vi­de­oi­den pa­ris­sa, joi­ta jul­kai­sen Yo­u­Tu­been ai­ka-ajoin. Käyt­tä­jä Ju­les Var­jo­la löy­tyy siis yo­u­tu­be­mu­si­cin ohel­la "ta­val­li­sen tu­ben" puo­lel­ta. Ka­na­va si­säl­tää jon­kin ver­ran keik­ka­tal­ti­oin­te­ja, mu­siik­ki­vi­de­oi­ta, luon­to­vi­de­oi­ta, pe­li­vi­de­oi­ta, kor­jai­lu­vi­de­oi­ta sekä se­ka­lai­sia ai­hei­ta si­säl­tä­viä ran­dom­vi­de­oi­ta. Vi­de­oi­den kie­li on usein eng­lan­ti.

– Olen myös pi­tä­nyt muu­ta­man lu­en­non luon­to­ku­vaa­mi­ses­ta, opas­ta­nut pari luon­to­ku­vau­sai­heis­ta ret­keä sekä pi­tä­nyt jo­ku­sen luon­to­ku­va­näyt­te­lyn. Luon­to­ku­via on, ja tu­lee li­sää sil­loin täl­löin Ju­les Var­jo­lan Ins­tag­ram- sekä Fa­ce­book-si­vuil­la.

Keikat ja levyt

– Kei­koil­la esiin­tyi­sin hy­vin mie­lel­lä­ni, mut­ta en kes­tä enää keik­ko­jen ky­se­lyä, kos­ka se tun­tuu vie­vän mi­nul­ta tur­han pal­jon hen­kis­tä pää­o­maa. Muu­ta­ma keik­ka on täl­le vuo­del­le tu­los­sa on­nek­si, jois­ta jul­ki­sia on 6. hei­nä­kuu­ta Te­at­te­ri Puu­his­sa Soi­nis­sa ja 2. elo­kuu­ta Nä­sin­puis­ton Lau­lu­la­val­la Tam­pe­reel­la. Tul­leet ja men­neet kei­kat löy­ty­vät ko­ti­si­vuil­ta­ni (si­tes.goog­le.com/view/ju­les­var­jo­la), jos­sa myös lin­kit keik­ka­tal­len­tei­siin. Luul­ta­vas­ti keik­ka­tah­ti hii­puu tu­le­vai­suu­des­sa, kos­ka en vain keh­taa ky­sel­lä esiin­ty­mis­paik­ko­ja tai ai­ko­ja.

– Olen jul­kais­sut Ju­les Var­jo­la ni­men al­la ko­ko­pit­kän le­vyn joka vuo­si vuo­des­ta 2019 al­ka­en. Jo­kai­nen on eri­lai­nen. Ai­kai­sem­min olen bän­di­jul­kai­su­jen ohel­la jul­kais­sut soo­lo­al­bu­mei­ta muu­ta­mal­la eri ni­mel­lä. Nel­jä van­hin­ta löy­tyy edel­leen ko­ti­si­vuil­ta­ni -jul­kai­sut- vä­li­leh­del­lä. Täl­lä het­kel­lä työn al­la on uu­sin sing­le­jul­kai­su sekä kak­si ko­ko­pit­kää al­bu­mia, jois­ta en­sim­mäi­nen jul­kais­taan vii­meis­tään jou­lu­kuus­sa. Sing­le jul­kais­ta­neen jos­sain vai­hees­sa lä­hi­kuu­kau­si­na. Ja juu­ri jul­kais­tua, tois­ta ru­no­ko­ko­el­maa­ni Lin­nun muo­toi­nen pi­meys voi ti­la­ta mo­nis­ta net­ti­kau­pois­ta.

– Ha­lu­ai­sin kiit­tää sy­dä­me­ni poh­jas­ta kaik­kia, jot­ka ovat kuun­nel­leet mu­siik­ki­a­ni, lu­ke­neet ru­no­ja­ni. Kaik­kia, jot­ka ovat kom­men­toi­neet ja kan­nus­ta­neet. Se jo­kin, jota et­sin nuo­re­na, an­taa vie­lä­kin odot­taa it­se­ään. Olen edel­leen ke.