Sir­pa Tee­ri­mä­ki

So­ta­his­to­ri­aa eri muo­dois­sa pit­kään har­ras­ta­neen sei­nä­jo­ke­lai­sen Timo For­sin Äh­tä­ris­sä pi­tä­mä esi­tel­mä suo­ma­lai­sen san­ka­ri­vai­na­jis­ta, kaa­tu­neit­ten eva­kuo­in­nis­ta oman seu­ra­kun­nan kirk­ko­maa­han sekä san­ka­ri­hau­dois­ta oli asi­oi­ta va­lai­se­va sekä kos­ket­ta­va.

– Jo­kai­sel­la so­ti­laal­la on oi­keus tul­la asi­an­mu­kai­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti hau­da­tuk­si. San­ka­ri­hau­taus­maat ovat muil­le­kin kuin mi­nul­le tär­kei­tä paik­ko­ja. Niis­sä hil­jen­tyy ja rau­hoit­tuu, Fors to­te­si. Jo­ka­päi­väi­nen kii­re ja stres­si jää pois ja tyy­ny­ki­vien ää­rel­lä mie­leen tu­lee väis­tä­mät­tä aja­tus py­häl­lä maal­la ole­mi­ses­ta, kuin kun­ni­a­ken­täl­lä.

– So­ta­vai­na­jien et­sin­nät al­koi­vat 90-lu­vun alus­sa so­ta­toi­mi­a­lu­eil­la, lä­hin­nä Kar­ja­lan kan­nak­sel­la. 1992 Suo­men val­tio ja Ve­nä­jän fe­de­raa­tio te­ki­vät val­mius­so­pi­muk­sen so­ta­vai­na­jien et­sin­nöis­tä. Et­sin­nät ovat enem­män kuin val­vot­tua toi­min­taa, to­te­si Fors. Sama kos­kee nii­den lu­van­va­rai­suut­ta.

Vuo­si­na 1992–2023 on löy­tö­jä teh­ty hie­man yli 1600, jois­ta tun­nis­tet­tu­ja DNA-tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la 440. Näis­tä tal­vi­so­dan tun­nis­tet­tu­ja 88 ja jat­ko­so­dan 352. So­tiem­me ai­koi­na 13 000 jäi ken­täl­le tai ka­to­si, so­dan ai­ka­na 1600 hau­dat­tiin tun­nis­ta­mat­to­mi­na. Vir­to­jen mu­ka­na huk­kui lä­hes 300 hen­ki­löä.

Kun löy­tö­jä Ve­nä­jän puo­lel­la teh­tiin, vie­tiin so­ti­laan jään­teet Pie­ta­rin Paa­va­lin kirk­koon mis­tä ne ko­tiu­tet­tiin/ko­tiu­te­taan Hel­sin­kiin, jos­sa aloi­te­taan dna-tut­ki­muk­set mah­dol­li­ses­ti omai­set löy­tä­en.

 Kotiseurakuntien multiin

 San­ka­ri­vai­na­ja on so­ta­toi­mis­sa sur­man­sa saa­nut, omiin jouk­koi­hin kuu­lu­nut hen­ki­lö su­ku­puo­les­ta riip­pu­mat­ta. San­ka­ri­vai­na­ja­ter­miä käy­te­tään eri­tyi­ses­ti ku­vaa­maan so­ti­lai­ta, jot­ka ovat kaa­tu­neet tais­te­luis­sa puo­lus­ta­es­saan maa­taan tai sen ar­vo­ja.

– Ter­mi viit­taa usein kaa­tu­mi­seen kun­ni­ak­kais­sa olo­suh­teis­sa ja sil­lä on vah­va kan­sal­li­nen sekä mo­raa­li­nen­kin la­taus. Suo­mes­sa san­ka­ri­vai­na­jat ovat kun­ni­a­pai­kal­la, kan­sal­li­ses­sa muis­tis­sa eri­tyi­ses­ti tal­vi- ja jat­ko­so­dan yh­tey­des­sä. Ko­ti­maan san­ka­ri­hau­dat ovat kan­sain­vä­li­ses­ti­kin ää­ret­tö­män har­vi­nai­sia paik­ko­ja. Suo­mi oli toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na ai­nut maa, joka toi rin­ta­mal­la kaa­tu­neet so­ti­laat ko­ti­maan mul­tiin.

Fors ker­toi vai­na­jia tuo­dun ko­tiin jo tal­vi­so­dan al­ku­vai­hees­sa, vaik­ka ai­kai­sem­min hei­dät hau­dat­tiin so­ta­toi­mi­a­lu­eel­le. Vuo­si­na 1939–1945 pyr­ki­myk­se­nä oli hau­da­ta lä­hes kaik­ki ko­ti­paik­ka­kun­tien­sa san­ka­ri­hau­taus­maal­le. Jos tal­teen ei saa­tu ruu­mis­ta, jään­tei­tä tai jään­nök­siä, ta­pauk­set siu­nat­tiin ken­täl­le jää­nee­nä.

Tal­vi­so­dan al­ka­es­sa ei ol­lut tark­ko­ja mää­räyk­siä kaa­tu­nei­siin suh­tau­tu­mi­seen, ei suun­ni­tel­mia ko­tiin­kul­je­tuk­ses­ta tai or­ga­ni­saa­ti­os­ta. Asi­as­sa val­lit­si kak­si toi­sis­taan jyr­käs­ti ero­a­vaa kan­taa. Pe­rin­tei­nen suo­ma­lai­nen nä­ke­mys, jon­ka mu­kaan vai­na­jat tuli toi­mit­taa ko­ti­seu­ra­kun­nan hau­taus­maa­han. Toi­nen nä­ke­mys pe­rus­tui niin sa­no­tus­ti suur­val­ta-ar­mei­jan käy­tän­töön, jos­sa nä­ke­myk­se­nä oli hau­da­ta kaa­tu­neet joko ken­täl­le tai sen lä­hei­syy­teen pe­rus­tet­ta­viin hau­taus­mai­hin.

Omai­sis­ta koo­tun lä­he­tys­tön ker­to­es­sa kan­tan­sa vai­na­jien ha­ke­mi­ses­ta tais­te­lu­ken­täl­tä ko­ti­seu­dul­le joko val­ti­on toi­mes­ta tai hei­dän it­sen­sä te­ke­mä­nä, teki Man­ner­heim pää­tök­sen omais­ten kan­nan mu­kai­ses­ti. Vai­na­jat hau­dat­tai­siin ko­ti­seu­ra­kun­nan mul­tiin.  

 Tärkeä evakuointikeskus

 Ve­te­li­läi­nen, toi­sen ar­mei­ja­kun­nan esi­kun­ta­pas­to­ri Jo­han­nes Sil­lan­pää pe­rus­ti Kaa­tu­nei­den eva­kuo­in­ti­kes­kuk­sen (KEK) jou­lu­kuus­sa 1939. Kes­kus toi­mi Tam­mi­suon siu­naus­kap­pe­lis­sa lä­hel­lä Vii­pu­ria sekä va­rus­kun­nan kir­kos­sa.

– Va­rus­kun­nan kirk­ko tu­hou­tui il­ma­pom­mi­tuk­ses­sa, alt­ta­ril­la odot­ti ko­tiin lä­he­tys­tä 114 san­ka­ri­vai­na­jaa ar­kuis­saan. Kaik­ki pa­loi­vat tun­to­le­vy­jä myö­ten, ker­toi Fors. 82 jäi tun­te­mat­to­mak­si, kuu­si lä­he­tet­tiin ko­ti­seu­dul­le, 26 hau­dat­tiin tun­te­mat­to­mien kans­sa kir­kon san­ka­ri­hau­taan.

Kaik­ki­aan toi­sen ar­mei­ja­kun­nan eva­kuo­in­ti­kes­kuk­sen kaut­ta kul­ki lä­hes 4300 kaa­tu­nut­ta. Kol­mel­ta­sa­dal­ta puut­tui tun­to­le­vyt, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta vain 51 jäi tun­nis­ta­mat­ta.

Kaa­tu­nut so­ti­las py­rit­tiin vie­mään kaa­tu­nei­den ko­ko­a­mis­paik­kaan mis­sä teh­tiin vas­taa­not­to ja mu­ka­na ol­lei­den ta­va­roi­den lu­et­te­loin­ti. Tä­män jäl­keen hä­net toi­mi­tet­tiin eva­kuo­in­ti­kes­kuk­seen. Su­ru­vies­tin toi­mit­ti pap­pi ja hen­ki­ses­ti ras­kaan työn eli kaa­tu­neen hau­dat­ta­vaan kun­toon lait­ta­mi­sen te­ki­vät lo­tat.

Kaatuneita lukuina

 Paik­ka­kun­nil­la oli kaa­tu­neit­ten mää­rään liit­ty­vä tra­ge­dia pi­tä­jien mies­ten osu­es­sa sa­moi­hin yk­si­köi­hin. Näin saat­toi­vat tap­pi­ot ol­la lii­an­kin ko­vat tie­tyis­sä kun­nis­sa.

– Kaa­tu­neis­ta 83 000–85 000 on hau­dat­tu san­ka­ri­hau­toi­hin tai siu­nat­tu ken­täl­le jää­nee­nä. Kes­ki­ar­vo­na jo­kai­ses­ta suo­ma­lais­kun­nas­ta kaa­tui noin 44 hen­ki­löä, joka vas­ta­si lä­hes pro­sent­tia koko kun­nan vä­es­tös­tä.

Soi­nis­sa em. luku oli For­sin mu­kaan 4,3 % eli tal­vi­so­das­sa ja jat­ko­so­das­sa kaa­tui yh­teen­sä 178 hen­ki­löä. Töy­säs­sä 156, Pe­rä­sei­nä­jo­el­la 222, Kuor­ta­neel­la 215, Ja­las­jär­vel­lä 432. Äh­tä­ris­sä mää­rä oli 234 jos­sa mu­ka­na kak­si lot­taa (2,9 % asu­kas­lu­vus­ta).  

Ete­lä-Poh­jan­maal­ta kaa­tui vuo­si­na 1939–1944 yh­teen­sä 6476 hen­ki­löä. Yh­teen­sä tal­vi­so­das­sa ja jat­ko­so­das­sa kaa­tu­nei­ta oli 90 000 ja haa­voit­tu­nei­ta 200 000.

– Tal­vi­so­dan kaa­tu­neis­ta joka toi­nen oli nai­mi­sis­sa. Jat­ko­so­das­sa so­ti­laat oli­vat nuo­rem­pia ja sik­si joka nel­jäs kaa­tu­nut oli per­heel­li­nen. So­tien jäl­keen su­re­vien omais­ten jouk­koon jäi 30 000 so­ta­les­keä ja yli 50 000 so­ta­or­poa.

Vuo­sien 1939–1944 ai­ka­na Lot­ta Svärd -toi­min­nas­sa kuo­li 291 lot­taa ja suu­rin kuo­lin­syy ko­men­nuk­sel­la saa­dut sai­rau­det. Jat­ko­so­das­sa kuo­li 228 lot­taa, tal­vi­so­das­sa 63. Joka nel­jäs me­neh­ty­neis­tä kaa­tui rin­ta­man vä­lit­tö­mäs­sä lä­hei­syy­des­sä. Ko­men­nuk­sel­la­kin ol­leet lo­tat hau­dat­tiin ko­ti­pi­tä­jien­sä san­ka­ri­hau­taus­mai­hin.

Mik­si lä­hes 100 000 so­ti­las­ta jou­tui me­net­tä­mään hen­ken­sä? Vas­tauk­sia on lu­kui­sia, mut­ta For­sin mu­kaan yk­si py­sy­vä ja tyh­jen­tä­vä vas­taus.

– He kaa­tui­vat ko­din, us­kon­non ja isän­maan puo­les­ta. Ko­din puo­les­ta, jot­ta meil­lä kai­kil­la san­ka­ri­vai­na­jien omai­sil­la ja su­ku­lai­sil­la oli­si va­paa maa teh­dä työ­tä, opis­kel­la, liik­kua va­paas­ti ja ko­koon­tua. He ha­lu­si­vat suo­ja­ta myös ko­te­jaan vi­hol­li­sen an­ka­ral­ta kos­tol­ta ja hä­vi­tyk­sel­tä.

– He kaa­tui­vat us­kon­non puo­les­ta, kos­ka kaa­tu­neil­la oli kris­til­li­nen va­kau­mus. Sitä he var­je­li­vat ja suo­je­li­vat hen­ken­sä me­net­tä­en. Voi­ko enem­pää uh­ra­ta kuin oman hen­ken­sä. He tais­te­li­vat myös isän­maan puo­les­ta, loi­vat va­paan maan niin va­paus-, tal­vi- kuin jat­ko­so­das­sa. Nämä ar­vot ovat edel­leen tär­keim­mät ar­vom­me, joi­ta ei vält­tä­mät­tä ar­kie­lä­mäs­sä tule mie­tit­tyä.

Ti­lai­suu­den jär­jes­ti­vät Äh­tä­rin So­ti­las­ko­tiyh­dis­tys ja Äh­tä­rin Re­ser­viup­see­ri­ker­ho yh­teis­työs­sä La­keu­den­por­tin kan­sa­lai­so­pis­ton kans­sa.