Ma­ria on kaut­ta ai­ko­jen ol­lut us­kon esi­ku­va. Eri­tyi­ses­ti nai­sil­le, mut­ta ei pel­käs­tään nai­sil­le. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä lu­e­tel­laan us­kon esi­ku­via, ja muis­sa teks­teis­sä ote­taan eri ti­lan­teis­sa esi­merk­ke­jä his­to­ri­as­ta. He ovat esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan il­moi­tus ote­taan vas­taan, kuin­ka tur­vau­du­taan Ju­ma­laan, ja mitä se tar­koit­taa elä­mäs­sä. Us­kon esi­ku­via. Suu­rin osa esi­ku­vis­ta on mie­hiä, muu­ta­ma on nai­sia. Yleen­sä esi­ku­vat ovat sen ver­ran ylei­siä, et­tä sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä – sama us­ko, sama esi­ku­va.

 Mut­ta jos­kus sa­maa su­ku­puol­ta ole­vaan esi­ku­vaan on hel­pom­pi sa­mais­tua. Niin­pä Ma­ria, Es­ter, Ruut, Han­na, De­bo­ra, Ra­hab, Mir­jam ja muut – it­se asi­as­sa näi­tä löy­tyy yl­lät­tä­vän pal­jon, kun al­kaa et­si­mään – he ovat ol­leet esi­ku­vi­na eri­tyi­ses­ti nai­sil­le. Ja täs­sä teks­tis­sä on yk­si täl­lai­nen esi­ku­va – kai­kil­le, mut­ta usein eri­tyi­ses­ti nai­sil­le.

 En­ke­li on il­mes­ty­nyt Ma­ri­al­le, ja hän on ot­ta­nut il­moi­tuk­sen us­kol­la vas­taan. Toi­sen­lai­nen esi­merk­ki löy­tyy Sa­ka­ri­aal­ta, Eli­sa­be­tin mie­hel­tä ja Jo­han­nes Kas­ta­jan isäl­tä. Sa­moin sel­lai­nen löy­tyy Saa­ral­ta ja Ab­ra­ha­mil­ta, Van­han tes­ta­men­tin suu­rel­ta pa­ril­ta. Ab­ra­ha­mil­ta löy­ty­vät niin us­kon kuin epäi­lyk­sen esi­mer­kit. Sel­lai­nen löy­tyy myös Ma­ri­al­ta myö­hem­min hä­nen läh­ties­sään ha­ke­maan poi­kaan­sa ta­kai­sin ko­tiin, kun po­jal­la me­nee vä­hän lii­an lu­jaa. Esi­merk­ki us­kos­ta ja epä­us­kos­ta löy­tyy myös Ma­ri­al­ta. Mo­lem­mat esi­mer­kit sa­mas­ta ih­mi­ses­tä. Tämä ei ole sa­tu­jen san­ka­ri­ta­ri­na – tämä ker­too ta­val­li­sis­ta ih­mi­sis­tä, joi­den elä­mäs­sä Ju­ma­la toi­mi. He kom­pas­te­li­vat niin kuin kuka ta­han­sa meis­tä, mut­ta vas­ta­si­vat Ju­ma­lan il­moi­tuk­seen us­kol­la juu­ri sil­loin, kun se oli kaik­kein vai­kein­ta. Se teki heis­tä us­kon esi­ku­via.

 Laa­jem­mas­sa mer­ki­tyk­ses­sä osa tätä esi­ku­vaa ovat myös ne het­ket, jol­loin epä­us­ko saa val­lan. Epä­us­ko it­ses­sään ei ole esi­ku­va, mitä pi­täi­si seu­ra­ta, epä­us­koa ei pidä kos­kaan seu­ra­ta. Se on esi­ku­vaa sii­tä, et­tä koko elä­män läpi, us­kon vah­vo­jen ja heik­ko­jen het­kien läpi, jo­kai­nen tar­vit­see syn­tien an­teek­si­an­toa – alus­ta lop­puun saak­ka. Jopa ne kaik­kein suu­rim­mat esi­ku­vat. Us­kon esi­ku­va ei kos­kaan tar­koi­ta vir­heet­tö­myyt­tä tai syn­nit­tö­myyt­tä. Myös Ma­ria tar­vit­si sitä syn­tien an­teek­si­an­toa, min­kä hä­nen oman poi­kan­sa kuo­le­ma sai ai­kaan.

 Us­kon esi­ku­va­na ole­mi­nen tar­koit­taa Ju­ma­lan tah­toon suos­tu­mis­ta. Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen vas­taa­not­ta­mis­ta – mu­kaan lu­kien Ju­ma­lan an­teek­si­an­non vas­taa­not­ta­mis­ta. Epä­us­ko on tä­män kai­ken kiel­tä­mis­tä. Niin­pä Ma­ria ei vas­taa en­ke­lin sa­noi­hin epä­us­kol­la, vaan us­kol­la.

 Ma­ria on us­kon esi­ku­va. Esi­ku­va sii­tä, kuin­ka ote­taan vas­taan Ju­ma­lan il­moi­tus ja teh­tä­vä. Esi­ku­va sii­tä, kuin­ka kaik­kein vah­vin­kin tar­vit­see sa­maa ar­moa ja an­teek­si­an­toa kuin kaik­kein vä­häi­sin. Esi­ku­va sii­tä, kuin­ka us­ko saa liik­keel­le. Esi­ku­va sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan suu­riin te­koi­hin vas­ta­taan kii­tok­sel­la ja ylis­tyk­sel­lä.

 Au­tu­as sinä, joka us­kot

 Ter­ho Ka­ner­vik­ko­a­ho

kirk­ko­her­ra
Soi­nin seu­ra­kun­ta