Sirpa Teerimäki
Robottiseikkailu Sedun kampuksella tarjosi virkistävän tietopaketin siitä mitä kaikkea teknologia voikaan mahdollistaa. Monen suosikiksi nousi KETKO-hankkeen viimeinen investointi, inhimillisen oloinen humanoidirobotti.
Robottiseikkailussa oli mukana kymmenen joukkuetta, joista kahdeksan yläkouluista ja kaksi lukiolta. Kolmen-neljän henkilön joukkueiden seikkailu sisälsi seitsemän suorituspistettä sekä kolme väliaikapistettä. Matka eri puolilla kampusta alkoi kappaleen siirrolla yhteistyörobotilla jatkuen kirjaimen piirtämiseen teollisuusrobotilla. Muita pisteitä olivat muun muassa pakopeli immersiivisessä tilassa ja kappaleen 3D-skannaus.
Soinin yhtenäiskoulun joukkueessa seikkailleet Nooa Keisala, Samuel Aho, Tatu Perälampi ja Ali Vähäsoini pitivät päivää mukavana. Sedu kiinnosti muutoinkin kuin seikkailumielessä ja yhdeksäsluokkalainen Nooa kertoi hakeneensa opiskelemaan kampuksen metallialalle.
Monitaitoinen robotti
Päivää ennen kampuksella järjestettävää seikkailutapahtumaa ”uuteen kotiinsa” saapunut humanoidirobotti herätti ansaittua kiinnostusta.
– Hän on kyvykäs, mutta ujo. Muutti eilen kampukselle, kertoi kyseisessä pisteessä kisailijat vastaanottanut koulutusvastaava, opettaja Heli Karppinen todeten robotin olevan vielä vailla nimeä.
Karppisen mukaan robotilla on valmiudet oppia niin paljon kuin sille opetetaan. Humanoidirobotti pystyy esimerkiksi puhumaan ja vastaamaan, pitämään vaikkapa taukoliikuntaa, tietovisaa ja kertomaan mitä kampuksella syödään tänään. Se voi myös ohjata saapuvat vieraat oikeaan paikkaan.
Humanoidirobottipisteessä kysymykset kohdistuivat sen ulkonäköön ja toimintakykyyn. Vastuksissa selvisi, että painoa Unitreen valmistamalla ”robolla” on 35 kiloa, pituutta 132 senttiä ja toiminnot mahdollistavalla akulla kestoa kaksi tuntia. Robotti pystyy nostamaan 2–3 kilon painon ja sen maksiminopeus on seitsemän kilometriä tunnissa.
Innostava kokemus
Jokaisesta hyväksytyksi suoritetusta pisteestä joukkue sai palkinnoksi robotin osan eli kisan lopuksi koossa olivat kaikki osat ja niistä koottu mukaan otettava pikkurobotti. Kokoonnuttaessa päivän päätteeksi yhteiseen tilaan, oli osalla pikkuroboteista punainen pääosa, joka kertoi yhden tehtävän epäonnistumisesta. Se ei kuitenkaan ketään suuremmin harmittanut. Nuorilta saadun palautteen perusteella päivän anti oli selvästi onnistunut ja innostava.
Päättyvän KETKO-hankkeen projektikoordinaattori Maura Haimolan tarkastelemissa palautteissa parasta osallistujien mielestä olivat muun muassa toiminnalliset rastit ja tehtävät, joissa sai itse kokeilla ja tehdä. Kiitosta sai myös immersiivinen tila, robottien konkreettinen käyttö ja yhdessä tekeminen kaverien kanssa.
