Kal­le Jär­ve­lä

Soi­nin san­ka­ri­hau­taus­maal­la pääs­tiin sun­nun­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen kuu­le­maan mie­len­kiin­toi­sia yk­si­tyis­koh­tia san­ka­ri­hau­dois­tam­me ja -vai­na­jis­tam­me. Esi­tel­män pi­ti­vät evers­tit (evp) Leo Puus­ti­nen ja En­sio Mä­ki­pel­to. Puus­ti­sen ker­to­es­sa tie­to­ja yk­sit­täi­sis­tä san­ka­ri­vai­na­jis­ta Lii­sa Jous­mä­ki siir­tyi hau­taus­maal­la ai­na sil­le pai­kal­le, jos­sa vai­na­jan hau­ta­ki­vi on. Näin ker­to­mus tuli lä­hem­mäs kuu­li­jaa.

Soi­nin san­ka­ri­hau­taus­maa on pe­rus­tet­tu 25. jou­lu­kuu­ta 1939, vain vä­hän Tal­vi­so­dan syt­ty­mi­sen jäl­keen. Hau­taus­maan muis­to­mer­kin ”Var­ti­oi­vat lei­jo­nat” on suun­ni­tel­lut Ka­ler­vo Kal­lio ja lei­jo­nat on teh­nyt Hel­vi Hy­vä­ri­nen. Poh­dit­ta­va­na oli­vat myös muis­to­merk­ki­vaih­to­eh­dot ”Äi­ti ja lap­si” sekä ”Suo­je­le­va en­ke­li”. San­ka­ri­hau­ta­su­maan muis­to­merk­ki pal­jas­tet­tiin 15. hei­nä­kuu­ta 1956.

San­ka­ri­hau­taus­maal­la on myös va­paus­so­dan/si­säl­lis­so­dan muis­to­merk­ki, joka on pal­jas­tet­tu 15. hei­nä­kuu­ta 1923. Mikä teki suo­ma­lais­ta yh­te­näi­sen kan­sa­kun­nan pa­ri­kym­men­tä vuot­ta si­säl­lis­so­dan jäl­keen, kun Tal­vi­so­ta al­koi?

– Tä­hän vai­kut­ti Suo­mes­sa 1920 lu­vul­la to­teu­tet­tu ehey­tys­po­li­tiik­ka, jota oli­si syy­tä nyt­kin nou­dat­taa. Kan­san yh­te­näi­syyt­tä li­sä­si­vät op­pi­vel­vol­li­suus­la­ki 1921, Lex Kal­lio, asu­tus- ja maan­lu­nas­tus­la­ki 1922, ylei­nen ase­vel­vol­li­suus­la­ki 1922 sekä prog­res­sii­vi­sen ve­ro­tuk­sen sää­tä­mi­nen ja pu­na­van­kien va­paut­ta­mi­nen, to­te­si Leo Puus­ti­nen.

172 sankari- hautaa

Soi­nin san­ka­ri­hau­taus­maal­la on san­ka­ri­hau­to­ja 172, jois­ta tyh­jiä hau­to­ja on 26. Suu­rin osa kaa­tu­neis­ta oli nuo­ria 19–25 vuo­den ikäi­siä poi­ka­mies­maan­vil­je­li­jöi­tä. Man­ner­hei­min käs­kys­tä kaa­tu­neet py­rit­tiin eva­kuo­i­maan ko­ti­seu­ra­kun­taan. Kaa­tu­nei­den li­säk­si so­dan läpi käy­nei­den mies­ten hau­to­ja löy­tyy run­saas­ti Lin­tu­har­jun hau­taus­maal­ta, jos­sa hau­ta­ki­ven merk­ki ker­too täs­tä.

Tal­vi­so­taan joh­ti­vat muun mu­as­sa niin sa­not­tu Rib­bent­rop-so­pi­mus, joka mää­rit­te­li Suo­men Neu­vos­to­lii­ton etu­pii­riin sekä Sta­li­nin koh­tuut­to­mat vaa­ti­muk­set, joi­hin Suo­men hal­li­tus ei voi­nut suos­tua. So­dan syt­ty­es­sä voi­ma­ta­sa­pai­no oli suh­tee­ton: so­ti­laat Suo­mi 345 000/Neu­vos­to­liit­to 1 000 000, pans­sa­ri­a­jo­neu­vot 32/3 000, ty­kit 418/ 2 000, len­to­ko­neet 114/3 800, di­vi­si­oo­nat 10/21.

En­sio Mä­ki­pel­to kävi läpi soi­ni­lais­ten an­ka­ria tais­te­lui­ta Tal­vi­so­dan al­ku­päi­vi­nä, sekä Yr­jö Jyl­hän osuut­ta jouk­ko­jen joh­ta­ja­na. Jyl­hä pur­ki tais­te­luis­sa läpi käy­ty­jä tun­to­jaan ru­noi­hin, joi­ta Mä­ki­pel­to tul­kit­si esi­tyk­sen­sä lo­mas­sa. Tal­vi­so­dan en­sim­mäi­ses­sä vas­tais­kus­sa Soi­nin komp­pa­nia me­net­ti 7. jou­lu­kuu­ta yh­den vuo­ro­kau­den ai­ka­na 22 mies­tä, jois­ta 21 oli soi­ni­lai­sia. Toi­sen vas­tais­kun soi­ni­lai­set kär­si­vät Te­rent­ti­län vas­tais­kus­sa hel­mi­kuun lo­pul­la 1940, jol­loin kaa­tu­nei­ta oli 14. Koko tal­vi­so­das­sa Soi­nin mie­hiä kaa­tui 84, mikä oli kak­si pro­sent­tia Soi­nin sil­loi­ses­ta asu­kas­lu­vus­ta.

Sa­ta­vii­si päi­vää kes­tä­neen Tal­vi­so­dan lop­pu­mi­seen joh­ti­vat mies-, am­mus- ja ka­lus­to­pu­la ja Neu­vos­to­lii­ton val­ta­va yli­voi­ma. Näi­den asi­oi­den li­säk­si Ruot­si kiel­täy­tyi avus­ta, es­tä­en kaut­ta­ku­lun Ruot­sin läpi. Neu­vos­to­liit­to puo­les­taan pel­kä­si Eng­lan­nin ja Rans­kan tu­le­van Suo­men avuk­si.

Ly­hy­en rau­han ajan jäl­keen oli edes­sä Jat­ko­so­ta, jo­hon pää­dyt­tiin muun mu­as­sa sii­tä syys­tä, et­tä kum­pi­kaan osa­puo­li ei ol­lut tyy­ty­väi­nen Tal­vi­so­dan lop­pu­tu­lok­seen. Voi­ma­suh­teet oli­vat edel­leen epä­ta­sa­pai­noi­set: so­ti­laat Suo­mi 530 000/Neu­vos­to­liit­to 1 500 000, pans­sa­ri­a­jo­neu­vot 100/5 000, ty­kit 1 900/10 000, len­to­ko­neet 300/2 000, di­vi­si­oo­nat 16/60.

Sotapäiväkirjat

Leo Puus­ti­nen ker­toi, et­tä rin­ta­mal­la kir­joi­tet­tu­ja so­ta­päi­vä­kir­jo­ja (Spk) on säi­ly­nyt var­sin vä­hän. Spk 22.7.41 ker­too tais­te­lus­ta, jos­sa so­ta­mies Kal­le Ylä­ta­lo kaa­tui. ”Klo 11.30 kos­ke­tus vi­hol­li­seen Iha­lan­vaa­ran vuo­rel­la. Val­taus meni tyy­dyt­tä­väs­ti. Tap­pi­ot 1 ups ja 1 au kaa­tui ja 3 mies­tä haa­voit­tui. Klo 10.15 olem­me vuo­ren­rin­teel­lä kuol­lees­sa kul­mas­sa. Yh­tä-äk­kiä yl­lät­ti hir­vit­tä­vä kes­ki­tys, joka teki ka­ma­laa jäl­keä, up­see­rit haa­voit­tui­vat kaik­ki pait­si kpääll säi­lyi, haa­voit­tu­nei­ta tuli 1,5 t ajal­la 32 ja kaa­tui tois­ta­kym­men­tä. Komp­pa­nia ve­täy­tyi n 2,5 km. Komp­pa­ni­an mie­li­a­la on hy­vin ma­sen­tu­nut. Mie­het le­päi­lee huol­to­por­taas­sa”.

Jat­ko­so­dan lop­pu­mi­seen joh­ti­vat suu­rel­ta osin sa­mat syyt kuin Tal­vi­so­dan lop­pu­mi­seen. So­dan seu­rauk­se­na so­ta­kor­vauk­sia mak­set­tiin 5–6 mil­jar­din dol­la­rin ar­vos­ta ny­ky­ra­has­sa, alu­e­luo­vu­tuk­sia 10 % Suo­men pin­ta-alas­ta ja tuol­la alu­eel­la asui 11 pro­sent­tia sil­loi­ses­ta asu­kas­lu­vus­ta. So­dat vaa­ti­vat noin 95 000 san­ka­ri­vai­na­jaa, 30 000 so­ta­les­keä, 50 000 so­ta­or­poa ja 80 000 so­ta­las­ta lä­he­tet­tiin mui­hin Poh­jois­mai­hin, jois­ta 15 500 jäi pa­laa­mat­ta Suo­meen. So­tien me­ne­tyk­set oli­vat an­ka­ria, mut­ta Suo­mi säi­lyt­ti it­se­näi­syy­den.

Soi­nin seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mä ti­lai­suus päät­tyi vir­teen 577 ”Sun kä­tes, Her­ra, voi­mak­kaan”.