Juu­ri nyt eläm­me vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Syk­syl­lä il­lat läh­ti­vät pi­me­ne­mään no­pe­aan tah­tiin ja tal­vi­ai­kaan siir­ty­mi­nen kiih­dyt­ti tätä il­mi­ö­tä en­ti­ses­tään. Tun­tuu, et­tä kes­ki­päi­väl­lä­kin päi­vän­va­lo jät­tää saa­pu­mat­ta.

Lumi eh­ti jo vä­hän kä­väis­tä tuo­mas­sa va­loa mai­se­maan, mut­ta jou­tui no­pe­as­ti väis­ty­mään läm­pi­män sään tiel­tä. Toi­vo­taan, et­tä saam­me py­sy­vän lu­mi­peit­teen lä­hi­ai­koi­na, sil­lä val­kea lumi to­del­la­kin tuo va­loa mai­se­maan ja saa myös mie­len pa­rem­mal­le tuu­lel­le.

Pi­meä vuo­de­nai­ka tuo omat ris­kin­sä tien pääl­le, jo­ten jäl­leen on hyvä muis­tut­taa elin­tär­keis­tä hei­jas­ti­mis­ta. Au­ton ra­tis­sa on hir­vit­tä­vän vai­kea huo­ma­ta tien reu­nas­sa kä­ve­le­vää ”pi­me­ää” ih­mis­tä. Jo­kai­sen au­toi­li­jan pai­na­jai­nen on ajaa jon­kun pääl­le.

Lä­hes­ty­vä jou­lu­nai­ka saa mei­dät kiin­nit­tä­mään eri­lai­sia va­lo­ja pi­mey­den kes­kel­le, ikään kuin loh­du­tuk­sek­si ja muis­tu­tuk­sek­si, et­tä va­loa löy­tyy kyl­lä pi­mey­den­kin kes­kel­tä, kun­han sitä osaa et­siä.

Äh­tä­ris­sä vii­me per­jan­tai­na ja lau­an­tai­na to­teu­tet­tu Mar­ras­va­lot – yh­tei­söl­li­set va­lo­jen il­lat -ta­pah­tu­ma on sy­käh­dyt­tä­vä esi­merk­ki sii­tä, kuin­ka pal­jon va­loa – ja iloa saa­daan ai­kai­sek­si yh­des­sä te­ke­mäl­lä.

Meis­tä jo­kai­nen voi tuo­da oman va­lon­sa pi­mey­teen ja si­ten ilah­dut­taa pait­si it­se­ään, niin myös ohi­kul­ki­joi­ta. Oli­si­ko­han nyt hyvä ai­ka kai­vaa jou­lu­va­lot tai kau­si­va­lot esiin ja ri­pus­taa ne ulos.

An­ne­taan va­lon tuo­da iloa ja läm­pöä pi­mey­den kes­kel­le.

Eli­na Suo­sa­lo