Tove Jans­son on to­den­nut aja­tel­mas­saan, et­tä kuta pie­nem­pi it­se on, sitä isom­pi jou­lu tu­lee. Tämä pi­tää var­mas­ti paik­kan­sa muis­tel­les­sam­me lap­suu­tem­me jän­ni­tyk­sen­täy­tei­siä jou­lu­ja tai seu­ra­tes­sam­me las­ten odo­tuk­sia tu­le­vas­ta. Voi sitä in­nos­tuk­sen, ja jän­ni­tyk­sen mää­rää.

Lap­sen jou­lu on iso, meil­lä ai­kui­sil­la sen suu­ruus ko­ke­muk­se­na saa pie­nem­män muo­don ajan ku­lu­es­sa tai muut­tuu. Toi­vot­ta­vas­ti sen sy­vin mer­ki­tys ei kui­ten­kaan ka­toa ja ko­em­me edel­leen ai­toa jou­lun iloa, mie­len rau­haa ja kii­tol­li­suut­ta juu­ri täs­tä het­kes­tä.

Ku­kin vas­taa­not­taa jou­lun omal­la ta­val­laan ja jo­kai­sen tapa viet­tää sitä on yh­tä tär­keä ja ar­vo­kas. Jou­lun sa­no­ma py­syy ja sen toi­voi­si jo­kai­sen sy­dä­mes­tään löy­tä­vän.

Enää muu­ta­ma yö ja hil­jen­nym­me jou­lun sa­no­man ää­rel­le. Iloi­ten lä­heis­ten läs­nä­o­los­ta, mah­dol­li­sis­ta va­paa­päi­vis­tä sekä le­vos­ta.

Jou­lu­rau­haa jo­kai­seen ko­tiin, vie­tit­pä sen yk­sin, ys­tä­vien tai per­hee­si kans­sa!

Sir­pa Tee­ri­mä­ki