Kesä on ih­mi­sen pa­ras­ta ai­kaa ta­va­ta tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mia – kaup­po­jen pi­hois­sa, ky­lien ta­pah­tu­mis­sa ja jär­vien ran­noil­la. Ke­säl­lä ih­mi­set ovat ikään kuin enem­män avoi­mia ja hymy on her­käs­sä.

Täs­tä hy­vä­nä esi­merk­ki­nä voin mai­ni­ta vii­me lau­an­tain, jol­loin sekä Äh­tä­rin mark­ki­noil­la et­tä Leh­ti­mä­en pi­ha­kirp­pis­ral­lis­sa oli ai­toa koh­taa­mis­ten iloa il­mas­sa. Ta­ri­naa riit­ti, kun muis­tel­tiin van­ho­ja ja päi­vi­tel­tiin ny­ky­päi­vää. Hers­ky­vää nau­rua kaik­ki­al­la.

Ai­dot koh­taa­mi­set ovat tär­kei­tä. Jo­kai­nen ha­lu­aa tul­la näh­dyk­si ja kuul­luk­si, usein pelk­kä ys­tä­väl­li­nen hymy tai muu­ta­ma sana voi­vat tuo­da toi­sen päi­vään va­loa ja iloa. Pu­hu­mat­ta­kaan niis­tä koh­taa­mi­sis­ta, kun saam­me vuo­dat­taa aja­tuk­sem­me ja toi­veem­me toi­sel­le il­man pel­koa hy­lä­tyk­si tu­le­mi­ses­ta. Nuo het­ket hoi­ta­vat ja puh­dis­ta­vat.

Olen usein saa­nut ol­la si­vus­ta kat­so­mas­sa, kuin­ka joku saa toi­sen päi­vän pe­las­tet­tua – ihan pie­nil­lä asi­oil­la. Se tuo hy­myn mi­nun­kin huu­lil­le­ni.

Täs­sä epä­var­mas­sa maa­il­mas­sa tar­vit­sem­me ys­tä­väl­li­siä kas­vo­ja ja voim­me ol­la sitä myös muil­le.

Eri­lai­set äly­lait­teet ja oman pu­he­li­men tär­keys tuo­vat va­li­tet­ta­van usein haas­tei­ta ai­toon koh­taa­mi­seen. Jos­pa seu­raa­val­la ker­ral­la lait­tai­sim­me pu­he­li­men pois ja oli­sim­me läs­nä. Unoh­tai­sim­me ai­nai­sen kii­reen ja vain naut­ti­sim­me sii­tä het­kes­tä, mikä on meil­lä juu­ri täs­sä ja nyt.

Koh­taa­mi­siin!

Eli­na Suo­sa­lo