Käsi au­ras­sa, mut­ta sy­dän Tai­vaas­sa.
Tie­däm­me et­tä ai­kam­me tu­lee läh­teä täs­tä ajas­ta ikui­suu­teen
omal­la ajal­lam­me.
Ai­ka on syn­tyä, ai­ka on elää ja ai­ka kuol­la, kai­kel­la ai­kan­sa.
Lap­sen syn­ty­mä on ih­me suu­ri!
Elä­mä on an­net­tu meil­le elet­tä­väk­si.
Kuun­nel­laan sy­dä­men ään­tä mitä teem­me.
Siu­na­ten kun kul­jem­me, py­sym­me kai­dal­la tiel­lä.
Oma En­ke­li­ni, ole vie­rel­lä­ni ai­na kaik­ki­al­la

Tai­vaan En­ke­lin var­je­lus­ta ja suo­je­lus­ta kai­kil­le toi­vo­en!                                                                               

Rai­ja He­le­na Kor­pe­la

Soi­ni