Ke­nel­le sinä sy­ty­tit kynt­ti­län py­häin­päi­vä­nä? Ketä tai kei­tä jäit kai­paa­maan? Vii­me lau­an­tai­na syt­tyi­vät tu­han­net ja taas tu­han­net kynt­ti­lä va­lai­se­maan hau­taus­mai­den pi­meyt­tä. Py­häin­päi­vä­nä ai­van eri­tyi­ses­ti käy­täm­me ai­kaa, kun muis­tam­me nii­tä lä­hei­si­äm­me, joil­le olem­me jo jät­tä­neet hy­väs­tit. Täl­lä vii­kol­la kan­nam­me aja­tuk­sis­sam­me hei­tä, keil­le sy­ty­tim­me kynt­ti­lät. Kii­täm­me yh­tei­si­tä ko­ke­muk­sis­ta, ilos­ta, ys­tä­vyy­des­tä ja rak­kau­des­ta. Eh­kä­pä muis­tos­sa on kaik­ki se, mitä olem­me elä­määm­me hei­dän kaut­taan saa­neet, kaik­ki se hyvä, mut­ta myös yh­des­sä ja­e­tut kyy­ne­leet ja elä­män po­lun ras­kaam­mat tai­pa­leet. Jos py­häin­päi­vä­nä eri­tyi­ses­ti muis­tam­me nii­tä rak­kai­tam­me, su­ku­lai­si­am­me ja lä­hei­si­äm­me, jot­ka ei­vät ole enää läs­nä, mil­loin muis­tam­me elä­viä?

Py­häin­päi­vä­nä kan­nam­me ru­kouk­sis­sam­me ja aja­tuk­sis­sam­me edes­men­nei­tä, mut­ta ei­pä oli­si hait­taa jos­kus kan­taa ru­kouk­sis­sa myös elos­sa ole­via lä­hei­si­äm­me. Osa muis­taa kan­taa lä­hei­siä ai­na il­ta­ru­kouk­ses­sa Ju­ma­lal­le, toi­set vii­koit­tain, mut­ta ai­ka moni meis­tä ihan lii­an har­voin muis­taa kiit­tää rak­kais­taan.  Eten­kin näin mar­ras­kuun synk­kyy­des­sä voi­sim­me joku il­ta sy­tyt­tää kynt­ti­län pöy­däl­le ja het­kek­si miet­tiä per­het­täm­me, ys­tä­vi­äm­me ja lä­hei­si­äm­me. Voi­sim­me kan­taa hei­tä aja­tuk­sis­sam­me ja ru­kouk­sis­sam­me Ju­ma­lal­le. Ru­kous lä­hei­sen puo­les­ta voi ol­la hy­vin yk­sin­ker­tai­nen, se ei kai­paa suu­rel­li­suut­ta tai mah­ti­pon­ti­suut­ta. Ru­kous lä­hei­sen puo­les­ta on kau­nii­ta aja­tuk­sia, hy­viä toi­vei­tä ja toi­sen huo­mi­oi­mis­ta. Kun ru­koi­lem­me lä­heis­tem­me puo­les­ta, me kii­täm­me heis­tä ja pyy­däm­me Kaik­ki­val­ti­aan var­je­lus­ta lä­heis­tem­me elä­män po­lul­le. Täs­sä voi­si ol­la meil­le lop­pu­vuo­den haas­te – kynt­ti­lä rak­kail­le ja ru­kous hei­dän puo­les­taan.

Isä, Si­nua minä ru­koi­len.
Kii­tos, et­tä olet kans­sa­ni
kai­kis­sa elä­mä­ni vai­heis­sa.
Kii­tos, et­tä olet an­ta­nut mi­nul­le rak­kai­ta ih­mi­siä.
Kii­tos yh­tei­ses­tä ajas­ta, nau­ruis­ta ja it­kuis­ta,
joi­ta olem­me vuo­sien saa­tos­sa ja­ka­neet.
Ju­ma­la­ni, tä­nään minä sy­ty­tän kynt­ti­län,
tämä kynt­ti­lä on kai­kil­le rak­kail­le­ni – Var­je­le hei­tä.
Kii­tos, et­tä kuu­let mi­nua.

Eli­na La­pi­no­ja-Pit­kä­nen

vt. kap­pa­lai­nen

Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta/Leh­ti­mä­en alue