Muu­ta­ma päi­vä sit­ten aa­mul­la he­rä­tes­sä­ni mie­tis­ke­lin – ku­ten niin mo­nes­ti en­nen­kin – tu­le­vien päi­vien töi­tä. Tein suun­ni­tel­mia ja lis­ta­sin mie­les­sä­ni teh­tä­viä asi­oi­ta. Huo­ma­sin ole­va­ni oi­kein in­nois­sa­ni, oli­vat­han teh­tä­vät ko­vas­ti mie­lui­sia, ja mie­li tun­tui le­vän­neel­tä ja vir­ke­äl­tä.

Työ­hö­ni liit­tyy pal­jon koh­taa­mis­ta ih­mis­ten kans­sa, ja pit­kään ih­mis­ten pa­ris­sa työs­ken­nel­leel­le muun­lai­nen toi­min­ta voi­si­kin tun­tua ai­ka ou­dol­ta. Koh­taa­mi­set tuot­ta­vat iloa ja vä­rit­tä­vät koko työ­tä.

Ai­ka moni kui­ten­kin tun­tuu näi­nä ai­koi­na ko­ke­van suo­ra­nais­ta ilot­to­muut­ta työs­sään ja elä­mäs­sään muu­ten­kin. Sil­miin­pis­tä­vim­pä­nä leh­dis­sä ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa nä­kyy yk­si­näi­syy­den ko­ke­mus, jo­hon liit­tyy tiet­ty ris­ti­rii­ta.

Ny­ky­ai­ka­na tun­tuu ole­van ra­jat­to­mas­ti mah­dol­li­suuk­sia koh­da­ta mui­ta ih­mi­siä ja ol­la hei­dän kans­saan yh­tey­des­sä. Täs­tä huo­li­mat­ta ih­mis­ten yk­si­näi­syys tun­tuu vain li­sään­ty­vän. Ko­ke­mus koh­taa­mat­to­muu­des­ta voi ol­la ki­peä ja tus­kal­li­nen, kun yh­teys ih­mis­ten vä­lil­tä puut­tuu.

Tu­le­van sun­nun­tain teks­tit Apos­to­lien te­ko­jen 16. lu­vus­sa pu­hu­vat Ju­ma­lan sa­nan kyl­vös­tä, ja ke­hot­ta­vat vie­mään Ju­ma­lan sa­naa, vas­taa­maan kut­suun. Je­sa­ja (55: 6-11) puo­les­taan ke­hot­taa et­si­mään Her­raa ja huu­ta­maan hän­tä avuk­si.

Oli­si­ko täs­sä ajas­sa vas­taus Raa­ma­tun ke­ho­tuk­seen kyl­vää Ju­ma­lan sa­naa yk­sin­ker­tai­ses­ti se, et­tä py­rim­me enem­män koh­taa­maan kans­saih­mi­si­äm­me? Je­sa­jan kir­jan koh­dan voi näh­dä ke­ho­tuk­se­na huu­to­na, ru­kouk­se­na, Ju­ma­lan puo­leen, ke­ho­tuk­se­na tur­va­ta Ju­ma­laan.

Ar­jen kes­kel­lä, ih­mi­siä koh­da­tes­saan voi pyy­tää voi­maa Tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä ja tar­jo­ta sit­ten apua toi­sel­le. Ju­ma­la pyr­kii mei­tä lä­hel­le, ja niin teh­des­sään usein työn­tää mei­tä lä­hem­mäs toi­nen toi­si­am­me aut­ta­maan, loh­dut­ta­maan ja pal­ve­le­maan. Meil­lä on näin mah­dol­li­suus ol­la sitä hy­vää maa­ta, jo­hon pu­do­tes­saan evan­ke­liu­min sie­men tuot­taa vir­si­ru­noi­li­jan sa­noin ”sa­don sa­ta­ker­tai­sen”.

Ee­va-Lii­sa Ko­lo­nen
kant­to­ri
Ala­jär­ven seu­ra­kun­nan Leh­ti­mä­en alue