Stina Sa­ras­te

Sil­mä­la­si­kar­hu Tao saa­pui Äh­tä­rin eläin­puis­toon ke­sä­kuun alus­sa. Nyt Tao on pääs­syt rau­has­sa tu­tus­tu­maan uu­teen ko­tiin­sa ja tie­tyn­lai­sia ru­tii­ne­ja­kin on jo al­ka­nut muo­dos­tua.

Joka aa­mu hoi­ta­jat tu­le­vat en­nen kym­men­tä sii­vo­a­maan Luon­to­ta­lon si­sä­tar­haa, jol­loin Taon on sik­si ai­kaa men­tä­vä joko hoi­to­ti­loi­hin tai ul­ko­tar­haan, kum­pi vain on­nis­tuu sil­lä het­kel­lä hel­pom­min. Sii­vouk­sen jäl­keen si­sä­tar­haan jä­te­tään Ta­ol­le ruo­kaa.

Vä­lil­lä si­sä­tar­han sii­vous saat­taa kes­tää pi­dem­pään, jol­loin Ta­ol­le pii­lo­te­taan herk­ku­ja ul­ko­tar­haan. Taon mie­les­tä par­hai­ta herk­ku­ja ovat he­del­mät ja päh­ki­nät, jois­ta kar­hun luon­tai­nen ruo­ka­va­li­o­kin koos­tuu.

– Se on yleen­sä päi­vän aloi­tus, eli herk­ku­ja ulos kun on hyvä il­ma. Tao tyk­kää muu­ten­kin ol­la pal­jon ul­ko­na, to­te­aa eläin­puis­ton in­ten­dent­ti Mar­ko Haa­pa­kos­ki.

Tao on ny­ky­ään kova kii­pei­le­mään ja alun va­ro­vai­nen tut­kis­ke­lu on kor­vau­tu­nut reip­paal­la kö­ny­ä­mi­sel­lä puun lat­vaan. Myös eri­lai­set kii­pei­ly­ta­sot ovat Ta­ol­le mie­leen, kun­han nii­den kes­tä­vyys oli en­sin sen toi­mes­ta tut­kit­tu tar­kas­ti läpi ja to­det­tu tur­val­li­sek­si.

– Luon­teel­taan Tao on rau­hal­li­nen ja ai­ka va­ro­vai­nen­kin, ei suin päin sän­täi­le vaan tut­kii ver­rat­tain har­kit­se­vas­ti­kin.

On­nek­si tar­has­sa on hy­vät kii­pei­ly­mah­dol­li­suu­det, sil­lä sil­mä­la­si­kar­hut ovat luon­tai­sia kii­pe­li­jöi­tä. Nii­den luon­nol­li­nen eli­nym­pä­ris­tö on An­dien vuo­ris­tois­sa, jo­ten ko­vin ta­sai­seen maa­han ne ei­vät ole tot­tu­neet.

Tao tou­hui­lee päi­vät pit­käl­ti ul­ko­na, ja hoi­ta­jat tuo­vat il­ta­päi­väl­lä il­ta­pa­laa. Noin vii­den ai­kaan Ta­ol­le on va­kiin­tu­nut päi­vä­u­ni­ai­ka, jol­loin se siir­tyy si­sä­ti­loi­hin nuk­ku­maan.

Koh­ta me ih­mi­set siir­rym­me nou­dat­ta­maan tal­vi­ai­kaa, ja eläin­puis­tos­sa odo­te­taan­kin, mi­ten tal­ven pi­meys vai­kut­taa Taon ryt­mei­hin. To­den­nä­köi­ses­ti Suo­men ke­sän va­loi­suus on kui­ten­kin ol­lut Ta­ol­le ih­meel­li­sem­pää kuin tu­le­van tal­ven pi­meys.

 Uusia virikkeitä 

Ta­ol­le on lä­hi­ai­koi­na tu­los­sa kak­si kar­hu­ka­ve­ria. Täl­lä het­kel­lä tuon­ti­lu­vat on lä­he­tet­ty ja päi­vä­mää­riä so­vi­taan Rans­kan tul­lin ja ra­ja­e­läin­lää­kä­rin kans­sa.

– Bri­teis­tä tu­le­van kar­hun pi­tää käy­dä ra­ja­e­läin­lää­kä­rin tar­kas­tus ja tul­laus en­sim­mäi­ses­sä pai­kas­sa saa­pu­es­saan EU-alu­eel­le, eli Rans­kas­sa. Kar­hun tuon­ti on hi­das­tu­nut sii­tä syys­tä, et­tei Bri­tan­nia kuu­lu EU:hun. Li­säk­si ylei­sim­mil­le eläi­mil­le on val­miit lu­pa­pa­pe­rit, mut­ta näil­le eri­koi­sil­le nii­tä ei ole, jo­ten sel­vit­te­ly vaa­tii vi­ra­no­mai­sil­ta enem­män ai­kaa.

Luon­nos­sa sil­mä­la­si­kar­hut ovat yk­si­ne­lä­jiä, mut­ta Haa­pa­kos­ki us­koo Taon tu­le­van hy­vin toi­meen kah­den muun kar­hun kans­sa.

– Tao eli ai­kai­sem­min emon­sa ja lau­man kans­sa sa­fa­ri­puis­tos­sa, jos­sa oli iso ai­dat­tu tar­ha, jos­ta oli ra­jat­tu säh­kö­lan­goil­la pie­nem­piä osia. Sa­mas­sa isos­sa tar­has­sa oli mus­ta­kar­hu­ja, su­sia sekä mui­ta eläi­miä. Tao oli pie­ne­nä kai­vau­tu­nut lan­ko­jen al­ta ja men­nyt leik­ki­mään mus­ta­kar­hu­jen ja mui­den kans­sa. Eli on tu­tus­tu­nut toi­siin la­jei­hin ja tu­lee var­mas­ti toi­meen tu­le­vien ka­ve­rei­den­sa kans­sa, Haa­pa­kos­ki nau­rah­taa.

Lau­mas­sa tu­lee to­den­nä­köi­ses­ti muo­dos­tu­maan jon­kin­lai­nen hie­rar­kia, ja Bri­tan­ni­as­ta tu­le­va kar­hu saat­taa ot­taa lau­man joh­ta­juu­den luon­nol­li­ses­ti ol­lees­saan vuo­den van­hem­pi ja hie­man isom­pi kuin Tao ja toi­nen rans­ka­lai­nen kar­hu.

– Toi­set kar­hut lai­te­taan tul­les­saan yh­des­sä sa­mal­le puo­lel­le tar­haa, sil­lä ne ovat jo kul­je­tuk­ses­sa tu­tus­tu­neet toi­siin­sa ol­les­saan vie­rek­käi­sis­sä kul­je­tus­hä­keis­sä.

Si­sä­tar­han toi­sel­la puo­lel­la on käyn­nis­sä uu­dis­tuk­set, jois­sa sin­ne li­sä­tään kar­hu­kol­mi­kol­le kii­pei­ly­mah­dol­li­suuk­sia sekä pie­ni tun­ne­li­mai­nen pesä.

– Em­me tie­dä mi­ten kar­hut tu­le­vat re­a­goi­maan tal­veen, jo­ten si­sä­ti­lois­ta pi­tää teh­dä mah­dol­li­sim­man vi­rik­keel­li­set. Jos kar­hut ei­vät viih­dy­kään lu­mes­sa, tu­le­vat niil­le muu­ten pit­kät tal­vi­kuu­kau­det. Us­koi­sin nii­den kui­ten­kin ul­koi­le­van tal­vel­la jon­kin ver­ran.

Tässä rakentuu karhukolmikolle pesäpaikka.