Kultaiset muistot kulkevat Juhamatin mukana

Eli­na Suo­sa­lo

Kun suo­sit­tu lau­la­ja Ju­ha­mat­ti eli Jus­si Mä­ke­lä muis­te­lee lap­suut­taan ja nuo­ruut­taan, ovat pääl­lim­mäi­se­nä kul­tai­set muis­tot syn­nyin­pai­kas­ta Leh­ti­mä­el­tä. Hän syn­tyi vuon­na 1950 Kes­ki­ky­läs­sä ja hä­nen en­ti­nen ko­ti­ta­lon­sa on kes­kel­lä ky­lää, ko­me­an kun­nan­ta­lon ta­ka­na.

– Isä­ni Kal­le Jo­han­nes Mä­ke­lä (ni­mi­merk­ki K.J.Mä­ke­lä) oli mo­nes­sa mu­ka­na, hän oli muun mu­as­sa Vaa­sa­leh­den toi­mit­ta­ja kym­me­niä vuo­sia ja teki jut­tu­ja myös Suo­men­se­län Sa­no­miin sekä Viis­kun­ta leh­teen.

– Isä­ni oli he­ras­tuo­ma­ri eli hän kävi kä­rä­jil­lä Ala­jär­vel­lä. Hän toi­mi myös Osuus­pan­kin joh­ta­ja­na ja kuu­lui Leh­ti­mä­en val­tuus­toon. Va­paa-ajal­laan hän lau­loi kuo­ros­sa. Myös äi­ti­ni Fan­ny lau­loi kuo­ros­sa 60 vuot­ta. Hän piti ap­teek­kia ja kuk­ka­kaup­paa ko­toa kä­sin.

– Mi­nul­la on kak­si si­sa­rus­ta, Lau­ra ja Mar­ja-Lee­na, jot­ka ovat van­hem­pia kuin minä. Lau­ra on jo edes­men­nyt ja Mar­ja-Lee­na asuu Ala­vu­del­la, Ju­ha­mat­ti ker­too per­hees­tään.

Kesämuistoja mummolasta

Ju­ha­mat­ti ker­too van­hem­pien­sa ol­leen hy­viä ja huo­leh­ti­vai­sia. He aset­ti­vat ra­jat, mut­ta an­toi­vat las­ten myös to­teut­taa it­se­ään. Lap­suu­des­ta on iha­nia muis­to­ja.

– Mum­mo­las­sa ra­ken­sim­me puu­au­to­ja, ajet­tiin he­vo­sel­la ja myö­hem­min trak­to­ril­la – se vas­ta kiin­nos­ti­kin. Oli ki­vien ke­ruu­ta ja piik­ki­lan­ka-ai­dan te­koa. Muis­tan, kun Veik­ko-eno ei pääs­tä­nyt läh­te­mään ai­dan­te­os­ta, en­nen kuin se oli val­mis. Mi­nul­la oli­si ol­lut kii­re ko­tiin, kos­ka Leh­ti­mä­el­lä jär­jes­tet­tiin maa­ta­lous­näyt­te­ly ja ta­pah­tu­mat oli­vat vas­ta­pää­tä ko­ti­ta­lo­a­ni, tien toi­sel­la puo­lel­la.

– Lap­suu­den­ko­ti­ni kel­la­ris­sa oli jo­tain soit­to­mei­nin­kiä, sa­moin Leh­ti­mä­en nuo­ri­so­seu­ral­la. Mai­to­kär­ryl­lä veim­me put­ki­ra­di­on ta­lol­le, hie­nos­ti heti näyt­tä­möl­le, jos­ta sit­ten yri­tet­tiin saa­da ään­tä, kyl­lä me var­maan vä­hän saa­tiin­kin. Tun­tuu näin jäl­keen­päin, et­tä ai­ka vaa­ral­lis­ta­han tuo oli, kun ei ol­lut kun­non vah­vis­tin­ta.

– Kä­vin myös maa­la­ri­kurs­sin Kes­ki­ky­läs­sä ja toi­min muu­ra­rin apu­lai­se­na Leh­ti­mä­en opis­tol­la. Leh­ti­mä­ki on pal­jon muut­tu­nut, mut­ta edel­leen se on ra­kas en­ti­nen ko­ti­pi­tä­jä.

Vaik­ka Ju­ha­ma­tin va­paa-ai­ka ku­lui pal­jon mum­mo­las­sa, oli nuo­rel­la mie­hel­lä muu­ta­kin puu­haa.

– Ko­to­na­kin oli pien­tä maa­ta­lous­toi­min­taa, pari leh­mää, muu­ta­ma sar­ka, jota vil­jel­tiin ja pe­ru­na­maa ta­lon ta­ka­na. Ke­säi­sin olim­me naa­pu­rin jo edes­men­neen An­tin kans­sa hei­dän mö­kil­lään Val­ke­a­lam­mel­la, hei­tet­tiin kei­häs­tä ja tie­ten­kin ui­tiin sekä sau­not­tiin. Har­ras­tin myös len­to­pal­loa sekä lenk­kei­lyä ham­mas­lää­kä­ri Mat­ti Tam­mi­sa­lon kans­sa.

Koulunkäynti ei maittanut

Ju­ha­mat­ti ker­too kou­lun­käyn­nin ol­leen hä­nel­le vai­ke­aa, se ei oi­kein mait­ta­nut. Hän kävi kan­sa­kou­lun ja kan­sa­lais­kou­lun Leh­ti­mä­el­lä.

– Sit­ten van­hem­mat vie­lä eh­dot­ti­vat Kars­tu­lan kan­sa­no­pis­toa, jon­ne sit­ten me­nin vä­hän vas­ta­ha­koi­ses­ti, vuo­den se kes­ti. Mu­siik­ki kui­ten­kin al­koi mies­tä vie­mään yhä enem­män ja enem­män.

Lau­la­mi­nen kiin­nos­ti kaik­kein eni­ten

Lau­la­mi­nen oli se, mitä Ju­ha­mat­ti ha­lu­si teh­dä pie­nes­tä pi­tä­en. Hän opet­te­li soit­ta­maan pi­a­noa ja ki­ta­raa, mut­ta to­te­aa, et­tei hä­nes­tä mi­tään vir­tuo­o­sia näis­sä soit­ti­mis­sa tul­lut.

– Lau­la­mi­nen kiin­nos­ti kaik­kein eni­ten ja sii­nä ha­lu­sin pääs­tä eteen­päin. Kä­vin lau­la­mas­sa mo­nen­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa, kak­si isom­paa esiin­ty­mis­tä oli 16–18 vuo­den ikäi­se­nä. Kä­vin ko­e­lau­lus­sa Topi Kär­jen luo­na, ajat­te­lin jos pää­si­sin vaik­ka te­ke­mään le­vyä.

– Hän kuun­te­li, kun lau­loin ja se ei tuot­ta­nut tu­los­ta. Kär­ki käs­ki vain lau­laa nais­ten le­vyt­tä­miä lau­lu­ja eli en on­nis­tu­nut saa­maan so­pi­mus­ta. Hän kui­ten­kin an­toi mi­nul­le vi­nyy­li­le­vyn, jos­sa oli kol­me taus­taa.

Ura lähti nousuun

Esiin­ty­mi­siä al­koi tul­la yhä enem­män, yk­si niis­tä suun­tau­tui Ala­vu­den Au­la­val­le.

– Mi­nua pyy­det­tiin Au­la­van ju­han­nus­juh­liin, jos­sa lau­lai­sin yh­den lau­lun. Se tu­li­si ta­pah­tu­maan noin 5–6 met­rin kor­keu­des­sa puus­ta ky­hä­tys­sä tor­nis­sa, joka oli teh­ty la­van eteen. Kii­pe­sin tor­niin, otin mik­ro­fo­nin kä­teen, Kär­jen an­ta­mal­ta taus­ta­le­vyl­tä taus­ta soi­maan ja sit­ten al­koi lau­lu rai­kaa­maan.

– Juon­ta­ja­na noil­la ju­han­nus­juh­lil­la oli kaik­kien tun­te­ma Mat­ti Kuus­la. Leh­det al­koi­vat kir­joi­tel­la enem­män ja enem­män lau­la­jas­ta Jus­si Mä­ke­lä, ni­men­vaih­toa suun­ni­tel­tiin.

– Nii­lo Tar­va­jär­vi oli tu­los­sa Töy­sään pi­tä­mään Laa­tik­ko­leik­ki-oh­jel­maa, sain kut­sun ti­lai­suu­teen lau­la­maan. Tar­va­jär­vi tyk­kä­si lau­lus­ta. Esiin­ty­mi­nen vei sit­ten en­sim­mäi­seen te­le­vi­si­oe­siin­ty­mi­seen, suo­raan lä­he­tyk­seen Nii­lo Tar­va­jär­ven Laa­tik­ko­leik­ki -oh­jel­maan, joka te­le­vi­si­oi­tiin Lin­nan­mä­el­tä. Oh­jel­mas­sa oli myös Miss Uni­ver­sum Ar­mi Kuu­se­la.

Ju­ha­mat­ti ei kos­kaan opis­kel­lut lau­la­mis­ta.

– Muu­ta­man ker­ran kä­vin Leh­ti­mä­en kant­to­rin kans­sa Vaa­sas­sa ja siel­lä joku lau­lu­no­pet­ta­ja opet­ti ää­nen­muo­dos­tus­ta. En ty­kän­nyt, tun­tui et­tä mi­nus­ta yri­tet­tiin teh­dä oop­pe­ra­lau­la­jaa tai kant­to­ria ja Vaa­sas­sa käyn­nit jäi­vät hy­vin vä­häi­sik­si.

– Eli ää­ni, joka mi­nul­la on, on saa­tu van­hem­mil­ta­ni pe­rin­nök­si. He mo­lem­mat oli­vat hy­viä lau­la­jia.

Keikkailua lähes 60 vuotta

Ju­ha­mat­ti muut­ti La­pu­al­le 70-lu­vun al­ku­puo­lel­la La­pu­al­le, jos­sa hän asuu tä­nä­kin päi­vä­nä. Keik­kai­lun hän aloit­ti vuon­na 1968.

– Olin sil­loin Vil­le Lau­ri­lan yh­ty­een so­lis­ti­na ja keik­ko­ja teh­tiin ra­vin­to­lois­sa ja tans­si­pai­kois­sa, muun mu­as­sa Leh­ti­mä­en Har­jan­tees­sa ja La­pis­sa­kin kier­ret­tiin. Ar­mei­jan jäl­keen me­nin Jun­nun Gän­gi -yh­ty­ee­seen. Is­kel­mä­haa­vi -lau­lu­kil­pai­lun voi­tin vuon­na 1975.

– Sii­tä al­koi to­del­li­nen keik­kai­lu ja en­sim­mäi­nen al­bu­mi il­mes­tyi vuon­na 1977. Le­vy­jä on il­mes­ty­nyt pal­jon, kruu­nu ural­le­ni oli ke­vääl­lä 2025 il­mes­ty­nyt ”Lau­la­jan lau­lut”. Ku­kaan elos­sa ole­vis­ta is­kel­mä­lau­la­jis­ta ei ole teh­nyt 75-vuo­ti­aa­na omis­ta sä­vel­lyk­sis­tään pit­kä­soit­to­le­vyä.

– Levy on his­to­ri­al­li­nen ja sii­hen on hyvä lo­pet­taa pit­kä­soit­to­jen osal­ta le­vy­jen teko. Yk­sit­täi­siä sink­ku­jul­kai­su­ja voin edel­leen teh­dä. Myös keik­kai­lu saa jää­dä jo vä­hem­mäl­le, tänä vuon­na teen muu­ta­mia keik­ko­ja.

– Lä­hes 60 vuot­ta olen kier­tä­nyt tans­si­la­vo­ja ja tans­si­ra­vin­to­loi­ta, niin nyt tun­tuu, et­tä on jo ai­ka väis­tyä. Olen saa­nut kai­ken, mitä ha­lu­sin täl­tä pit­käl­tä ural­ta­ni. Il­man fa­ne­ja ura­ni ei oli­si ol­lut näin pit­kä, jo­ten suu­ri kii­tos kai­kil­le teil­le.