Eli­na Suo­sa­lo

– Olen ko­toi­sin met­sien ja pel­to­jen kes­kel­tä Kor­su­ky­läl­tä. Meil­lä oli pie­ni maa­ti­la. Naa­pu­rei­ta ei juu­ri ol­lut, jo­ten lei­kin pal­jon yk­sin mie­li­ku­vi­tus­ka­ve­reit­ten kans­sa, oli mi­nul­la on­nek­si myös si­sa­ruk­sia, to­te­aa äh­tä­ri­läi­nen mu­siik­ki­a­lan am­mat­ti­lai­nen Suvi Uu­ra.

– Mi­nul­la oli kuu­lem­ma ai­na tyl­sää, vaik­ka maal­la töi­tä riit­ti ihan kai­kil­le. Kou­lua kä­vin In­han ase­man ala-as­teel­la ja olin lop­pu­jen lo­puk­si ai­noa op­pi­las luo­kal­la­ni. Pie­ni kou­lu sopi mi­nul­le hy­vin, sain va­paas­ti to­teut­taa eri­lai­sia tai­dep­ro­jek­te­ja, joi­ta mi­nul­la riit­ti.

– Pi­a­no­tun­nit aloi­tin muis­taak­se­ni 5-vuo­ti­aa­na ja nii­tä jat­koin pit­kään. En­sim­mäi­set kap­pa­lee­ni tein en­nen kou­luun me­noa, se oli mi­nun ta­pa­ni il­mais­ta it­se­ä­ni. Mi­nua kan­nus­tet­tiin oman mu­sii­kin te­ke­mi­seen jo ala-as­teel­la, kun sain esi­mer­kik­si tree­na­ta no­taa­tio-oh­jel­man käyt­töä.

Suvi ker­too ylä­as­teel­le siir­ty­mi­sen ol­leen ras­kas­ta.

– Pa­ras­ta sii­nä ajas­sa tai­si ol­la sen lop­pu­mi­nen ja lu­ki­on al­ka­mi­nen. Oli siel­lä myös hy­viä het­kiä, mut­ta tun­tui, et­tä ylä­as­te oli rank­ka ja tun­tei­kas ajan­jak­so. Lu­ki­os­sa al­koi uu­si elä­mä, star­tat­tiin bän­di­tou­hut ja pe­rus­tet­tiin tyt­tö­bän­di ni­mel­tä Tomp­pa.

– Tu­tus­tuin pa­rem­min Ri­ka­lan Tii­naan, jon­ka kans­sa to­teu­tet­tiin sil­loin ja to­teu­te­taan edel­leen mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­pia pro­jek­te­ja.

Musiikkiopintoja Jyväskylässä

Lu­ki­on jäl­keen Suvi läh­ti opis­ke­le­maan Jy­väs­ky­lään ja siel­lä hän asuu edel­leen per­heen­sä, mie­hen­sä ja lap­sen­sa, kans­sa. Hä­nen työn­sä liik­kuu hy­vin vah­vas­ti mu­sii­kin ja luo­vuu­den pa­ris­sa.

– Työ­ni koos­tuu yrit­tä­jä­nä mo­nes­ta pa­la­ses­ta – olen muu­sik­ko, lau­lu­no­pet­ta­ja, lau­lun­te­ki­jä ja ää­ni­näyt­te­li­jä. Pi­dän työ­pa­jo­ja ää­neen liit­ty­en ja ope­tan myös ul­ko­mail­la. Päi­vä­työ­ni on Jy­väs­ky­län kon­ser­va­to­ri­os­sa opet­ta­ja­na.

– Mu­sii­kin suh­teen olen mo­ni­puo­li­nen. Lau­lan me­tal­lia, fol­kia, blu­e­sia, ar­gen­tii­na­lais­ta tan­goa ja sitä lai­na­mu­siik­kia, mitä asi­a­kas ti­laa.

Suvi to­te­aa, et­tei va­paa-ai­ka juu­ri­kaan ole eril­lään työs­tä, sil­lä mu­siik­ki kie­tou­tuu kaik­keen. Mu­siik­ki on sekä työ et­tä har­ras­tus.

– Toki ur­hei­len, olen lap­sen kans­sa, luen ja lii­kun luon­nos­sa. Se tuo vaih­te­lua ja vas­ta­pai­noa ar­keen. Olen ai­na ra­kas­ta­nut mu­siik­kia. Se vie vai­kei­den ai­ko­jen yli, pus­kee läpi haas­tei­den ja on läs­nä ai­na.

– Nuo­rem­pa­na en ym­mär­tä­nyt, et­tä lau­la­mi­nen voi­si ol­la työ. Ha­keu­duin muu­sik­ko-opin­toi­hin lau­lu­no­pet­ta­jan ke­ho­tuk­ses­ta Jy­väs­ky­läs­sä. Ja sitä kaut­ta tein in­to­hi­mos­ta­ni am­ma­tin. Olen opis­kel­lut mu­siik­kia am­mat­ti­kou­lus­sa, am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa sekä yli­o­pis­tos­sa.

– Li­säk­si kä­vin kol­me­vuo­ti­sen mu­siik­ki­a­lan kou­lu­tuk­sen Tans­kas­sa. Edel­leen tyk­kään kou­lut­taa it­se­ä­ni, jo­ten käyn jat­ku­vas­ti kurs­seil­la, pää­a­si­as­sa lau­lua vah­vis­ta­mas­sa. Ää­nel­lä voi teh­dä niin pal­jon asi­oi­ta, oma ää­ni muut­tuu mat­kan var­rel­la – sii­hen tu­lee uu­sia sä­vy­jä ja ker­rok­sia. Koko ajan voi op­pia li­sää.

Kiireinen syksy takana

Su­vin lop­pu­vuo­si oli var­sin kii­rei­nen eri­lais­ten pro­jek­tien pa­ris­sa. Sä­vel­lyk­set, so­vi­tuk­set ja kon­ser­tit ovat pi­tä­neet hä­net kii­rei­se­nä.

– Suu­ri ja tun­tei­kas het­ki ko­et­tiin, kun Rä­sy­nuk­ke -yh­ty­een mu­siik­kia kuul­tiin Minä ra­kas­tin yö­tä -mu­si­kaa­lis­sa Ki­pi­nät -kuo­ron tul­kit­se­ma­na. Sii­nä yh­tey­des­sä Rä­sy­nu­kel­ta jul­kais­tiin myös uu­si sing­le Rau­ha.

– Duo Palo jul­kai­si uu­den bii­sin Nu­ku­taan kaa­mok­sen ohi jou­lu­kuus­sa, lait­ta­kaa kap­pa­le kuun­te­luun. Tä­män li­säk­si olin Nou­me­na -yh­ty­een kans­sa Kii­nan kier­tu­eel­la ja Rä­sy­nu­ken kans­sa Suo­men Kan­san­mu­siik­ki­lii­ton kier­tu­eel­la.

Ke­vääl­lä on tar­koi­tus ää­nit­tää pal­jon ja keik­kail­la vä­hän vä­hem­män, vaik­ka keik­ko­ja on­kin jo buu­kat­tu ke­vääl­le ja ke­säl­le.

– Nou­me­nan seu­raa­van pit­kä­soi­ton lau­lut pi­tää lait­taa purk­kiin. Tar­koi­tus on ää­nit­tää uut­ta ma­te­ri­aa­lia myös Duo Pa­lol­le, Rä­sy­nu­kel­le ja Do­rot­hy Po­lo­niu­mil­le.

Mu­siik­ki­a­las­ta haa­vei­le­vil­le nuo­ril­le Su­vil­la on yk­si neu­vo: älä haa­vei­le.

– Älä haa­vei­le, vaan an­na pa­laa – rön­syi­le va­paas­ti ja et­si omaa pol­ku­a­si. Tämä ei ole help­po ala, sin­nik­kyyt­tä ja ha­lua vaa­di­taan. Kun al­kaa vain teh­dä, niin asi­oi­ta al­kaa ta­pah­tua. Kan­nat­taa ko­keil­la roh­ke­as­ti.

Luonnonrauhaa Ähtärissä

Su­vin van­hem­mat ja veli asu­vat Äh­tä­ris­sä, jo­ten ta­kai­sin juu­ril­le hän pa­laa usei­ta ker­to­ja vuo­des­sa. Ja kos­ka Nou­me­na on äh­tä­ri­läis­bän­di, niin sa­mal­la pi­de­tään myös tree­ne­jä paik­ka­kun­nal­la.

– Kun Äh­tä­riin tu­lee, niin saa ol­la ihan rau­has­sa ja hil­jaa met­sän ja luon­non kes­kel­lä. Se rau­hoit­taa. Tääl­lä on mah­dol­li­suus ol­la il­man va­lo­saas­tet­ta luon­non ym­pä­röi­mä­nä.

– Koen, et­tä Äh­tä­ris­sä asu­es­sa­ni tääl­lä oli hy­vin vah­va kult­tuu­rie­lä­mä. Oli pal­jon mah­dol­li­suuk­sia teh­dä eri­lai­sia jut­tu­ja. Se, et­tä pää­si te­ke­mään bän­di­jut­tu­ja, oli iso asia. Meil­lä oli bän­di­kämp­pä ja saim­me lai­na­ta tois­ten lait­tei­ta ja soit­ti­mia. Se oli to­del­lis­ta yh­teis­hen­keä. Jär­jes­tim­me myös bän­di-il­to­ja tuol­loin.

– Myös ur­hei­lun sa­ral­la pys­tyi tuol­loin te­ke­mään mo­nen­lais­ta.

Äh­tä­ri­läi­sil­le Su­vil­la on tär­keä vies­ti.

– Pi­tä­kää yh­des­sä huol­ta, et­tä mo­ni­puo­li­nen kult­tuu­ri saa ku­kois­taa Äh­tä­ris­sä. Kult­tuu­ri ei ole pel­käs­tään mu­siik­kia, vaan kaik­ki, mis­tä mei­dät on teh­ty, Suvi Uu­ra to­te­aa.