Tulevana viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, siirrymme jälleen kesäaikaan. Hyvän muistisäännön mukaan kelloja siirretään kohti kesää eli yhden tunnin verran eteenpäin, kello 03.00–04.00.
Kellonajan vaihtuminen kesä- ja talviajan välillä herättää keskustelua vuosittain – niin puolesta kuin vastaankin. Moni toivoo kellojen siirron loppuvan, sillä se vaikuttaa eri tavoin ihmisten arkeen ja saattaa sekoittaa biologista kelloa vielä viikkojenkin päästä. Ihmisen sisäinen kello sopeutuu muutoksiin hitaasti.
Lähellä kellonaikojen siirtämisen loppuminen oli keväällä 2019, jolloin Euroopan parlamentti äänesti kellonajan siirron lopettamisen puolesta. Samalla se esitti, että kelloja siirrettäisiin viimeisen kerran vuonna 2021.
Ehdotus kuitenkin odottaa edelleen EU:n neuvoston käsittelyä, sillä neuvosto ja parlamentti päättävät asiasta yhteisesti.
Joten ainakin toistaiseksi kellonajan siirto jatkuu. Kesäaikaan siirron tarkoituksena oli alun perin saada valoisa aika paremmin käyttöön valveillaoloaikana ja tokihan se näin tekee. Idea kesäajasta syntyi Englannissa 1900-luvun alussa, mutta ensimmäisenä sen otti käyttöön Saksa vuonna 1916 säästääkseen energiaa ensimmäisen maailmansodan aikana.
Suomessa kesäaika otettiin pysyvästi käyttöön keväällä 1981.
Valo antaa lisää energiaa päiviimme ja tuo väkisinkin hymyn huulille, nautitaan siitä.
Elina Suosalo
