Sir­pa Tee­ri­mä­ki

Ur­hei­lu­ta­lol­la käy mel­koi­nen ku­hi­na jo tun­tia en­nen bin­goil­lan al­ka­mis­ta ja kah­vi­on tis­kil­lä on suo­ra­nais­ta jo­noa ih­mis­ten os­ta­es­sa pe­li­li­puk­kei­ta ja pik­ku­pur­ta­vaa. Il­mas­sa on mu­ka­vaa pu­heen­so­ri­naa, joka vai­ke­nee h-het­ken koit­ta­es­sa. Bin­go al­kaa. Nyt hil­jaa, kun­nes rivi on täy­si ja saa huu­taa.

En­sim­mäis­ten jou­kos­sa pai­kal­le saa­pu­vat Hilk­ka Mul­ta­nie­mi ja Tui­ja Hau­to­nie­mi, jot­ka kuu­lu­vat pit­kän­lin­jan bin­go­har­ras­ta­jiin, su­vus­sa pe­la­taan jo nel­jän­nes­sä pol­ves­sa. Ai­van joka ker­ta ei­vät äi­ti ja ty­tär käy bin­gos­sa ja täl­lä ker­taa su­vun nuo­rim­mat oli­vat muis­sa syys­lo­ma­puu­his­sa.

Hilk­ka muis­taa 70-lu­vun, jol­loin bin­go­ja pi­det­tiin Äh­tä­ris­sä muun mu­as­sa Mus­tik­ka­vuo­rel­la. Vä­keä riit­ti ja hei­tä tuli pai­kal­le lin­ja-au­toil­la naa­pu­ri­kun­nis­ta.

Ny­kyi­sin pal­kin­to­jen hin­nat ei­vät ole pää­tä­hui­maa­via. En­nen oli toi­sin ja nai­set muis­te­le­vat ker­taa, jol­loin noin kym­men­vuo­ti­aal­le Tui­jal­le nap­sah­ti pää­voit­to­na hen­ki­lö­au­to. Au­tol­le ei ol­lut tar­vet­ta ja pai­kal­la ol­lut pa­ris­kun­ta os­ti sen voit­ta­jal­ta bin­gon pyö­rit­tä­jän il­moit­ta­mal­la sum­mal­la.

Ää­nen ko­rot­ta­mi­nen bin­go-sa­nan huu­ta­mi­sek­si jos­tain syys­tä ujos­tut­taa joi­ta­kin, ihan tur­haan.

– Jos­kus olen huu­ta­nut va­hin­gos­sa­kin, nau­rah­taa Hilk­ka.

– Kan­nat­taa huu­taa, et­tei voit­to mene ohi, nai­set kan­nus­ta­vat ja to­te­a­vat bin­gon ole­van ki­vaa il­lan­viet­toa, jota osaa­vat kai­ke­ni­käi­set.

– On kil­pai­lu­viet­tiä, täy­tyy tun­nus­taa, Tui­ja vas­taa ky­sy­myk­seen voi­ton­tah­dos­ta.

En­si ker­taa bin­gos­sa An­sa Pek­ka­sen kans­sa ol­leet Jäm­sän­kos­kel­la asu­vat Miki, Vili ja Ee­me­li viet­ti­vät syys­lo­maa Mi­kin mum­mo­las­sa Äh­tä­ris­sä.

– Minä olen kau­an sit­ten ol­lut bin­gos­sa, mut­ta nämä po­jat ei­vät. Olen ol­lut jos­kus bin­go­e­män­tä­nä au­to­maat­ti­bin­gos­sa tääl­lä Äh­tä­ris­sä. Saha-alu­eel­la oli van­ha puu­ta­lo, jos­sa pi­det­tiin bin­goa, An­sa ker­too ja muis­te­lee tuol­loin ele­tyn 70-lu­vun al­kua. Pal­kin­toi­na oli kah­via, so­ke­ria ja ka­ra­mel­le­ja.

Nuo­ret to­te­si­vat bin­gon sään­tö­jen ole­van sel­vät ja mi­kä­li rivi nat­sai­si, ei huu­toa ar­kail­tai­si, vaik­ka jän­ni­tys­tä tun­tui­kin.

Suosittu tapahtuma 

Äh­tä­rin Valp­paan bin­go­ja­os­ton pu­heen­joh­ta­ja Anu Huh­ti­nen to­te­aa mo­nel­le tu­li­jal­le ky­sees­sä ole­van so­si­aa­li­sen ta­pah­tu­man, jos­sa ta­paa tut­tu­ja.

– Moni kier­tää eri paik­ka­kun­nil­la bin­gois­sa. Se on mie­les­tä­ni stres­sin­pois­toa, ei ker­kiä miet­tiä muu­ta kuin nu­me­roi­ta.

Kes­ki­mää­rin bin­gos­sa käy sata hen­ki­löä.

– Ta­pa­nin­päi­vä­nä vii­me vuon­na oli noin 160. Ki­os­kiin piti ha­kea li­sää ta­va­raa, sa­moin bin­go­voi­toik­si. Tä­nä­kin vuon­na pi­däm­me bin­gon Ta­pa­nin­päi­vä­nä. Vii­mek­si oli pal­jon äh­tä­ri­läi­siä, jot­ka oli­vat tul­leet tän­ne lo­mal­le, Anu ker­too.

Käy­tet­tä­vi­nä ti­loi­na bin­goon ur­hei­lu­ta­lol­la ovat kah­vio, pie­ni vä­li­huo­ne sekä sali. Vä­keä käy äh­tä­ri­läis­ten li­säk­si lä­hi­paik­ka­kun­nil­ta. Bin­go ei ole Anun mu­kaan suin­kaan mi­kään van­ho­jen ih­mis­ten peli, vaan sitä käy­vät pe­laa­mas­sa kai­ke­ni­käi­set.

– Tän­ne tul­laan per­hei­neen ja on kiva kat­soa, kun nuo­rem­mat kes­kit­ty­vät pe­liin. Ei­vät kai­va sil­loin kän­ny­köi­tä esil­le.

Tut­tu näky nu­me­roi­ta lu­et­te­le­van Kim­mo Ki­vi­num­men kans­sa sa­lin ko­rok­keel­la on Pirk­ko Ruu­hi­leh­to, joka on Jor­ma-puo­li­son­sa kans­sa ol­lut mu­ka­na bin­go­ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­ses­sä vuo­si­kym­me­nien ajan. Täl­lä het­kel­lä Pirk­ko toi­mii il­to­jen kir­ju­ri­na.

Bin­gois­sa on hä­nen mie­les­tään oma, ih­mi­siä puo­leen­sa ve­tä­vä jän­ni­tyk­sen­sä. Muis­tois­sa ovat ajan en­nen van­haan, jol­loin ta­pah­tu­maan oli lin­ja-au­to­kul­je­tus.  

– Mon­ta lin­ju­ril­lis­ta tuli sil­loin­kin ja sali oli täyn­nä.

Jor­ma muis­taa lin­ja-au­to­ja tul­leen muun maus­sa Vir­roil­ta ja Ala­vu­del­ta sekä Soi­nis­ta. Ko­vim­mil­laan veto pai­kal­le oli kink­ku­bin­gon ai­kaan.

Apua ensikertalaisille 

Jot­ta laji tu­li­si tu­tuk­si, pie­ni esit­te­ly bin­goil­lan ku­lus­ta on pai­kal­laan. Il­ta al­kaa pe­li­li­puk­kei­den os­ta­mi­sel­la ja al­kuun suo­ri­te­taan ar­von­taa ai­kai­sem­mal­la ker­ral­la pe­lat­tu­jen ja pa­lau­tet­tu­jen li­puk­kei­den kes­ken. Pää­pal­kin­to­na on herk­ku­ko­ri.

– Kink­ku­bin­go­jen al­ka­es­sa ar­vo­taan yk­si kink­ku ja li­säk­si suk­laa­ra­si­oi­ta, Anu Huh­ti­nen ker­too.

Bin­gos­sa pe­la­taan kah­dek­san kier­ros­ta. En­sin vii­si, sit­ten pi­de­tään tau­ko ja pe­la­taan lo­put kol­me kier­ros­ta.

– En­sin pe­la­taan pie­nem­mät seka-, vino- ja pys­ty­bin­got. Sen jäl­keen yk­si-, kak­si- ja kol­me ri­viä. Kun nämä on pe­lat­tu, al­kaa uu­si kier­ros.

– Ri­vi­bin­goil­la on pal­kin­toi­na täl­lä het­kel­lä kau­pan os­to­kort­te­ja, joi­ta ja­e­taan il­lan ai­ka­na kaik­ki­aan 580 eu­ron edes­tä. Suu­rin yk­sit­täi­nen on sata eu­roa ja pie­nin 10, Anu sel­vit­tää.

Kink­ku­bin­got al­ka­vat mar­ras­kuus­sa, jat­ku­en jou­lu­kuus­sa. Sil­loin il­loin il­lan ai­ka­na voit­toi­na on ar­von­ta­kin­kun li­säk­si 11 kink­kua.

– Kol­men ri­vin bin­gol­la voit­taa kin­kun ja kol­mel­la vii­mei­sel­lä kier­rok­sel­la sen saa kah­del­la ri­vil­lä.

Tau­on ai­ka­na on os­tet­ta­va­na kah­vi­os­sa niin juo­ta­vaa kuin suo­lais­ta- ja ma­ke­aa pu­rais­ta­vaa. En­nen bin­gon al­kua sekä vä­li­a­jal­la on myy­tä­vä­nä yk­sin pe­lat­ta­via vent­te­jä ja soo­lo­bin­go­ja.

Moni jän­nit­tää bin­gon huu­ta­mis­ta, var­sin­kin jos huu­taa vää­rän. Sii­nä ei ole hä­vet­tä­vää, ke­nel­le­kään ei nau­re­ta. Vää­riä huu­to­ja tu­lee Anun mu­kaan joka il­ta. Kan­nat­taa siis huu­taa ja nos­taa käsi ylös.

Mi­kä­li ei ole ai­kai­sem­min ”bin­goil­lut” ja on epä­var­ma osaa­mi­ses­taan, ei hä­tää. Pal­kin­not voit­ta­jil­le ja­ka­va Kat­ri Lep­pä­kan­gas neu­voo tar­vit­ta­es­sa.

– Kan­nat­taa sa­noa niin au­te­taan. Sitä var­ten tääl­lä ol­laan.