Ute­li­as mie­li on oi­kein koh­den­net­tu­na ja käy­tet­ty­nä voi­ma­va­ra. Sen myö­tä voi ke­hit­tää it­se­ään, li­sä­tä hen­kis­tä pää­o­maa, löy­tää ja näh­dä uut­ta, op­pia ja ot­taa opik­si. Ku­ten sa­no­taan, elä­mä on ikuis­ta op­pi­mis­ta em­me­kä ole kos­kaan täy­sin val­mii­ta. Tämä ei kos­ke vain kir­jois­ta saa­ta­vaa tie­toa, vaan myös ko­ke­mis­ta kai­kil­la ais­teil­la.

Mei­dän ai­kuis­ten kan­nat­tai­si vä­lil­lä ot­taa op­pia las­ten ute­li­ai­suu­des­ta. Rei­lus­ti esi­te­tyis­tä ky­sy­myk­sis­tä ja ym­pä­ris­tön ha­vain­noin­nin ai­kaan­saa­mas­ta ih­me­tyk­ses­tä. Mik­si, kuin­ka niin, olet­ko var­ma ja ihan­ko tot­ta, ovat käyt­tö­kel­poi­sia mis­sä iäs­sä ta­han­sa.

Elä­mä kan­nat­taa pi­tää ikui­se­na ”ky­se­ly­kau­te­na”. Jos jo­tain ei ym­mär­rä, pyy­tää li­sä­sel­vi­tys­tä. Jos jo­kin asia tun­tuu vää­räl­tä tai epä­oi­keu­den­mu­kai­sel­ta, on sil­loin ai­na­kin syy­tä ky­syä mik­si. Sa­moin voi ky­syä mik­si on tyy­ty­mä­tön jo­hon­kin asi­aan ja mitä voi­si it­se sen hy­väk­si teh­dä. Asi­at ei­vät tule ko­vin­kaan usein ku­ten erääl­le suur­mie­hel­le il­lal­li­nen.

Sir­pa Tee­ri­mä­ki