Vuo­den vaih­tu­es­sa on ta­pa­na muis­tel­la men­nyt­tä ja aja­tel­la tu­le­vaa. Men­nyt vuo­si siir­tyy pian his­to­ri­aan. Pal­jon mo­nen­lais­ta on vuo­den ai­ka­na ta­pah­tu­nut. Kun mie­tit omaa elä­mää­si ku­lu­nut­ta vuot­ta, niin huo­maat yh­tä ja tois­ta. Eh­kä vuo­si on koh­dal­la­si ol­lut hyvä pal­jon iloi­sia iha­nia muis­to­ja. Eh­kä vuo­den ai­ka­na on ta­pah­tu­nut myös su­rul­li­sia mur­heel­li­sia asi­oi­ta, niin et­tä muis­toi­hi­si nou­see myös ikä­viä ko­ke­muk­sia. Eh­kä ajat­te­let rat­kai­su­ja ja pää­tök­siä, jo­ta­kin oi­si voi­nut teh­dä toi­sin.

Elä­mäs­sä ei ole pak­ki­vaih­det­ta. Koko ajan me­nem­me eteen­päin. Men­nee­seen ei ole pa­luu­ta. Kaik­ki mitä on ta­pah­tu­nut, on ta­pah­tu­nut. Mi­tään ei voi enää muut­taa. Lau­lun te­ki­jä lau­laa: En päi­vää­kään vaih­tai­si pois. En tie­dä mi­ten si­nun koh­dal­la­si. Mut­ta men­neet ovat men­nei­tä, ne on jä­tet­tä­vä taak­se.

Miel­tä pai­na­via vää­riä va­lin­to­ja, huo­no­ja rat­kai­su­ja, ta­hal­li­sia tai ta­hat­to­mia pa­ho­ja aja­tuk­sia, sa­no­ja ja te­ko­ja ei voi teh­dä te­ke­mät­tö­mik­si. Mut­ta men­nei­syy­den taak­ko­ja kuor­mia ei tar­vit­se kan­taa mu­ka­naan. Me olem­me kaik­ki syn­ti­siä, mo­nel­la ta­val­la rik­ko­nei­ta, vir­hei­tä pa­ho­ja teh­nei­tä. Me saam­me tun­nus­taa syn­tim­me ja omis­taa ne an­teek­si.

Uu­den vuo­den päi­vän kir­kol­li­nen nimi on Jee­sus.  Uu­den­vuo­den päi­vä on kah­dek­sas päi­vä jou­lus­ta. Sil­loin Jee­sus vie­tiin ym­pä­ri­lei­kat­ta­vak­si ja hä­nel­le an­net­tiin nimi. Jee­sus mer­kit­see Va­pah­ta­ja Pe­las­ta­ja.

Jee­sus on Va­pah­ta­ja. Hän on syn­tiem­me so­vit­ta­ja. Hän on avan­nut meil­le tien Ju­ma­lan yh­tey­teen. Mei­dän on tur­val­lis­ta täs­sä ni­mes­sä al­kaa uut­ta vuot­ta. Saam­me jät­tää it­sem­me koko elä­mäm­me ja tu­le­vai­suu­tem­me hä­nen hoi­toon­sa.

Uu­den vuo­den al­ku mer­kit­see sitä, et­tä valo voit­taa. Päi­vä pi­te­nee. Pian on ke­vät. Jee­sus syn­tyi tä­hän maa­il­maan va­lok­si. Mei­dän ei tar­vit­se va­el­taa pi­me­äs­sä, kul­kea um­pi­mäh­kään. Saam­me kul­kea koh­ti va­loa. Saam­me iloi­ta ja rie­mui­ta ja elää rau­has­sa.

Hy­vää siu­nat­tua uut­ta vuot­ta 2026!

Lau­ri Pie­ti­käi­nen

kirk­ko­her­ra

Äh­tä­rin seu­ra­kun­ta