Keit­ti­ön pöy­däl­lä on van­ha pu­he­lin. Sii­nä ei ole kos­ke­tus­näyt­töä, vaan isot na­pit ja soit­to­ää­ni ko­val­la. Ku­kaan ei kui­ten­kaan soi­ta, ei ole soit­ta­nut mo­neen päi­vään. Ik­ku­nas­ta nä­kyy, kuin­ka aa­mu kään­tyy il­taan ja vuo­de­na­jat vaih­tu­vat, mut­ta muu­ten päi­vät muis­tut­ta­vat toi­si­aan. Keit­ti­ön kaa­pis­sa kek­sit kui­vu­vat ja van­he­ne­vat, sil­lä vie­rai­ta on käy­nyt vii­mek­si mon­ta kuu­kaut­ta sit­ten.

 Moni van­hus viet­tää päi­vän­sä näin – yk­sin, vail­la ke­tään, ke­nen kans­sa ju­tel­la. Lap­set ja lap­sen­lap­set asu­vat eh­kä kau­ka­na, lä­him­mät ys­tä­vät ovat jo kuol­leet ja voi­mat ei­vät ai­na rii­tä läh­te­mään ulos. Yk­si­näi­syys hii­pii hil­jaa, ja sen mu­ka­na voi tul­la myös tur­vat­to­muu­den tun­ne: En­tä jos mi­nul­le ta­pah­tuu jo­ta­kin, ei­kä ku­kaan huo­maa?

 Suo­mes­sa, ja eri puo­lil­la maa­il­maa, on pal­jon ikäih­mi­siä, jot­ka toi­voi­si­vat vain yh­tä asi­aa: et­tä joku muis­tai­si, ky­syi­si mi­ten voit tai py­säh­tyi­si het­kek­si vie­rel­le. On­ko si­nun lä­hel­lä­si ikäih­mi­siä, jot­ka ilah­tui­si­vat ajas­ta­si? Voi­sit­ko soit­taa yh­den pu­he­lun jol­le­kin tu­tul­le mum­mol­le tai pa­pal­le? Eh­ti­sit­kö vie­rai­le­maan yk­si­näi­sen naa­pu­rin luo­na? Tai eh­kä voi­sit ihan vain hy­myil­lä rap­pu­käy­tä­väs­sä sil­le ko­vin yk­sin jää­neen oloi­sel­le van­huk­sel­le, jota et ole ai­em­min us­kal­tau­tu­nut moik­kaa­maan? Nämä saat­ta­vat tun­tua pie­nil­tä asi­oil­ta, mut­ta yk­si­näi­sel­le ih­mi­sel­le ne voi­vat ol­la päi­vän tai vii­kon tär­kein het­ki.

 Hel­mi­kuun al­ku tuo mu­ka­naan pe­rin­tei­sen kir­kon yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen. Vuon­na 2026 Yh­teis­vas­tuu­ke­räys tu­kee ikään­ty­nei­tä, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä, tur­vat­to­muut­ta ja avun puu­tet­ta Suo­mes­sa ja maa­il­man krii­si­a­lu­eil­la. Avun vie­vät pe­ril­le Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lais­ten seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­a­työ sekä Van­hus- ja lä­him­mäis­pal­ve­lun liit­to VAL­LI ry. Kan­sain­vä­li­nen apu oh­ja­taan maa­il­man krii­si­koh­tei­siin Kir­kon Ul­ko­maa­na­vun kaut­ta.

 Yh­teis­vas­tuu­ke­räys tuo apua van­huk­sil­le, jot­ka sin­nit­te­le­vät. Tuo­ton avul­la py­ri­tään ra­ken­ta­maan van­huk­sil­le ar­kea, jos­sa heil­lä oli­si tur­val­li­sem­paa, läm­pi­mäm­pää ja in­hi­mil­li­sem­pää elää. Voi­daan sa­noa, et­tä yh­teis­vas­tuu­ke­räys on suo­ma­lais­ta lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta: Kun ti­lan­ne on huo­no, teem­me yh­des­sä toi­sil­le sen, mitä toi­voi­sim­me it­sel­lem­me teh­tä­vän.

 Myös sinä voit ol­la mu­ka­na te­ke­mäs­sä konk­reet­tis­ta hy­vää sen puo­les­ta, et­tä ku­kaan ei jäi­si täy­sin yk­sin, et­tä jo­kai­sel­la van­huk­sel­la oli­si joku, joka nä­ki­si hä­nen hä­tän­sä. Jos ha­lu­at toi­mia Yh­teis­vas­tuu-va­paa­eh­toi­se­na, ole yh­tey­des­sä omaan seu­ra­kun­taa­si – si­nul­le­kin löy­tyy var­mas­ti mie­le­käs teh­tä­vä!

 Läh­det sit­ten va­paa­eh­toi­sek­si tai et, niin py­säh­dy­tään yh­des­sä ai­na­kin tä­män ky­sy­myk­sen ää­rel­le: Kuka ikäih­mi­nen voi­si tä­nään ilah­tua juu­ri mi­nun te­os­ta­ni? Kun kek­sit vas­tauk­sen, tar­vit­see enää toi­mia. Voim­me yh­des­sä vai­kut­taa sii­hen, et­tä hä­däs­sä ole­va ei jää yk­sin.

Äh­tä­rin seu­ra­kun­nan Yh­teis­vas­tuu­tii­mi