Jal­ka­pal­lo ja tis­ki­har­ja. Mitä yh­teis­tä niil­lä on? Vai on­ko mi­tään?

Jal­ka­pal­lo muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä pe­li­ken­täl­lä tar­vi­taan sään­tö­jä ja rei­lua pe­liä, jot­ta kai­kil­la on ki­vaa ja jo­kai­nen tie­tää kuin­ka peli ete­nee. Il­man sään­tö­jä pe­laa­mi­nen oli­si, jos ei ihan mah­do­ton­ta, niin ai­na­kin tosi han­ka­laa ja voi se ol­la hiuk­ka vaa­ral­lis­ta­kin. Il­man sään­tö­jä pe­lis­tä tu­lee hel­pos­ti säh­läys­tä ja pa­haa miel­tä. Mut­ta en­tä sit­ten tis­ki­har­ja? Mi­ten­kä se nyt sit­ten pe­laa­mi­seen tai pe­li­kent­tään liit­tyy? Tis­ki­har­ja muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä kyl­lä nii­tä sään­tö­jä ja rei­lua pe­liä ko­to­na­kin tar­vi­taan. Vä­lil­lä on hyvä py­säh­tyä rei­lun pe­lin ää­rel­le ja miet­tiä sitä, mi­ten ol­la rei­lu pe­li­ka­ve­ri pait­si har­ras­tuk­sis­sa, myös ko­to­na ja elä­mäs­sä yleen­sä.

Mitä rei­lu peli sit­ten tar­koit­taa? Ur­hei­lus­sa se tar­koit­taa sitä, et­tei vas­tus­ta­jaa va­hin­goi­te­ta, tuo­ma­rin pää­tök­siä kun­ni­oi­te­taan ja voit­toa ha­e­taan re­hel­li­sin kei­noin. Ko­to­na meil­lä on usein oma, eri­tyi­nen jouk­kue, sii­hen kuu­lu­vat kaik­ki per­heen­jä­se­net. Mut­ta jos­kus ko­ti­ken­täl­lä­kin tu­lee säh­lin­kiä. Syn­tyy ti­lan­tei­ta, jois­sa pe­li­kir­ja me­nee se­kai­sin. Eh­kä pleik­ka­vuo­ros­ta tu­lee rii­taa, eh­kä huo­neen sii­vo­a­mi­nen kiu­kut­taa, tai eh­kä isäl­lä tai äi­dil­lä on ol­lut pit­kä päi­vä töis­sä ja pin­na on tiu­kal­la. Sil­loin saat­taa unoh­tua, ke­nen puo­lel­la täs­sä ko­ti­ken­tän pe­lis­sä oi­kein ol­laan.

Rei­lu peli ko­to­na on sitä, et­tä muis­te­taan: Me olem­me sa­mas­sa jouk­ku­ees­sa. Se on yh­teis­pe­liä, van­hem­mat aut­ta­vat lap­sia vai­keis­sa asi­ois­sa; vaik­ka läk­syis­sä tai um­pi­sol­mun avaa­mi­ses­sa. Lap­si taas voi aut­taa van­hem­pia ke­rää­mäl­lä vaik­ka omat ta­va­ran­sa pois lat­ti­al­ta tai täyt­tä­mäl­lä tis­ki­ko­neen. Ja näin voi teh­dä ihan il­man eril­lis­tä käs­kyä tai pyyn­töä.

Rei­lu peli on myös kan­nus­ta­mis­ta. Jos­kus voi­daan huo­maut­taa vir­heis­tä mut­ta tär­ke­ää on myös ke­hua jouk­ku­e­ka­ve­ria, kun hän on­nis­tuu ja loh­dut­taa kun har­mit­taa. Rei­lua pe­liä on li­säk­si pyy­tää an­teek­si sil­loin kun sa­tu­te­taan tai sa­no­taan pa­has­ti. Kun ko­to­na pe­la­taan rei­lua pe­liä, syn­tyy pa­ras mah­dol­li­nen jouk­ku­e­hen­ki. Sil­loin on tur­val­lis­ta voit­taa, hä­vi­tä, ko­keil­la ja pi­tää haus­kaa yh­des­sä.

Jee­suk­sen opet­ta­ma Kul­tai­nen sään­tö on rei­lun pe­lin pe­rus­sään­tö. Se kuu­luu: "Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te sa­moin heil­le."

Kul­tai­nen sään­tö opet­taa mei­dät aset­tu­maan toi­sen ase­maan. To­del­lis­ta voit­ta­mis­ta ja rei­lua pe­liä on se, kun voim­me pe­lin tai päi­vän päät­teek­si kat­soa toi­si­am­me sil­miin tie­tä­en, et­tä teim­me par­haam­me ja kun­ni­oi­tim­me tois­ta. Rei­luun pe­liin kuu­luu myös tai­to hä­vi­tä ar­vok­kaas­ti ja kyky iloi­ta toi­sen on­nis­tu­mi­ses­ta.

Äh­tä­rin seu­ra­kun­ta / nuo­ri­so­työ