Tu­le­va­na lau­an­tai­na vie­täm­me py­häin­päi­vää. Tu­han­net ja taas tu­han­net kynt­ti­lät syt­ty­vät hau­taus­mail­la. Muis­tam­me men­nei­tä su­ku­pol­via. Kynt­ti­län lie­kit ker­to­vat va­lol­laan ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä ja rak­kau­des­ta, joka ulot­tuu yli ajan ra­jan. Saam­me tuo­da Ju­ma­lan eteen rak­kaat ih­mi­set ja kiit­tää sii­tä hy­väs­tä, mitä olem­me saa­neet hei­dän kaut­taan.

Py­häin­päi­vä ker­too meil­le py­hien yh­tey­des­tä. Py­hien yh­tey­teen kuu­lu­vat jo edes­men­neet, tai­vaan ko­tiin pe­ril­le pääs­seet; he, joi­ta me tääl­lä ajas­sa kai­pai­lem­me. Py­hien yh­tey­teen kuu­lu­vat Kris­tuk­sen täh­den kaik­ken­sa an­ta­neet kris­ti­tyt mart­tyy­rit.

Sana pyhä ei kui­ten­kaan viit­taa vain näi­hin ”py­hi­myk­siin” ei­kä edes vain kuol­lei­siin. Jo­kai­nen Kris­tuk­seen tur­vau­tu­va, hä­nen oman­sa on pyhä. Py­hien yh­tey­teen kuu­lum­me myös me, tä­män päi­vän kris­ti­tyt, maa­il­mas­sa kil­voit­te­le­vat Ju­ma­lan py­hät. Jee­suk­sen Kris­tuk­sen täh­den meil­lä on us­ko, rak­kaus ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo.

Ru­kous: Ju­ma­la, Isäm­me. Tä­nään ru­koi­len kaik­kien muis­tois­sa­ni elä­vien ih­mis­ten puo­les­ta. Kii­tän edel­tä­neis­tä su­ku­pol­vis­ta, jot­ka ovat teh­neet työ­tä hy­väk­se­ni, jot­ta minä sai­sin elää omaa elä­mää­ni tur­vas­sa ja rau­has­sa. Kii­tos kai­kis­ta niis­tä edes­men­neis­tä elä­mä­ni ih­mi­sis­tä, jot­ka esi­mer­kil­lään ovat näyt­tä­neet tie­tä eteen­päin. An­na mi­nul­le elä­män­roh­keut­ta toi­mia omal­la pai­kal­la­ni su­ku­pol­vien ket­jus­sa toi­von, roh­keu­den ja rak­kau­den lenk­ki­nä. Aa­men.

Äh­tä­ris­sä on läm­pöä py­häin­päi­vään ta­pah­tu­ma la 31.10. kir­kol­la, jos­sa työn­te­ki­jöi­tä on ta­vat­ta­vis­sa klo 12–18. Per­heil­le on ras­ti­pol­ku klo 12–15. Py­häin­päi­vän har­taus on kir­kos­sa klo 18.

Pau­la Soi­ni­nen

Äh­tä­rin seu­ra­kun­ta