Näin ter­veh­ti mi­nua or­to­dok­si opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni vuo­sia sit­ten pää­si­äi­sen jäl­keen. Tu­lim­me toi­si­am­me vas­taan te­o­lo­gi­sen käy­tä­väl­lä Jo­en­suus­sa, ja käy­tä­vän toi­ses­ta pääs­tä kuu­lui iloi­nen huu­dah­dus “Ter­ho, Kris­tus nou­si kuol­leis­ta!” Hil­jai­sem­paan lu­te­ri­lai­seen si­säi­seen iloon kas­va­nee­na tämä oli häm­men­tä­vä het­ki. Meil­lä­hän se ilo on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut niin sy­väl­lis­tä si­säis­tä iloa, et­tei sii­tä va­hin­gos­sa­kaan näy mi­tään ulos­päin. Täs­sä ta­pah­tui kult­tuu­rien koh­taa­mi­nen.

Ter­veh­dys on pe­räi­sin en­sim­mäi­sil­tä kris­til­li­sil­tä vuo­si­sa­doil­ta. Ny­kyi­sin se on käy­tös­sä van­hem­pien kirk­ko­kun­tien kes­kuu­des­sa, ja jon­kin ver­ran myös mei­dän van­hem­pien pro­tes­tant­tien pa­ris­sa. Ter­veh­dys­tä käy­te­tään pää­si­äi­sen ja hel­lun­tain vä­lil­lä, ja sii­hen vas­ta­taan “To­ti­ses­ti nou­si!” Toi­nen ver­sio, joka tu­lee myös vas­taan on ter­veh­dys “Kris­tus on ylös­nous­sut!”, jo­hon vas­ta­taan “To­ti­ses­ti ylös­nous­sut!” Sama si­säl­tö mo­lem­mis­sa.

Tätä ter­veh­dys­tä py­rin käyt­tä­mään ai­na­kin ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten alus­sa, ja muu­al­le­kin se so­pii. Sen tar­koi­tuk­se­na on vä­lit­tää ilois­ta sa­no­maa, joka meil­lä on. Kuo­le­ma on voi­tet­tu, tie on au­ki tu­le­vaan maa­il­maan. Ei sen suu­rem­paa ole­kaan. Ja eri­tyi­ses­ti tänä päi­vä­nä tämä on hyvä muis­taa ja sa­noa ää­neen.

En­sin­nä­kin sik­si, et­tä tämä maa­il­ma on täyn­nä toi­vot­to­muut­ta ja epä­var­muut­ta. Sa­no­mia so­dis­ta, nä­län­hä­däs­tä, on­net­to­muuk­sis­ta ja tau­deis­ta. Maa­il­ma on se­kai­sin ja tu­le­vai­suus huo­no tai vä­hin­tään­kin epä­var­ma. Ja juu­ri tä­hän meil­lä on sa­no­ma tu­le­vai­suu­des­ta ja toi­vos­ta. Kuo­le­ma on voi­tet­tu, tie on au­ki ikui­seen elä­mään. Jee­suk­sen kans­sa tu­le­vai­suus on va­loi­sa, kävi tääl­lä mi­ten kävi. Mei­dän teh­tä­väm­me on toi­mia tääl­lä tois­tem­me par­haak­si, mut­ta mei­dän pää­mää­räm­me on tu­le­vas­sa maa­il­mas­sa.

Toi­nen syy on se, et­tä ene­ne­väs­sä mää­rin mei­dän ha­lut­tai­siin vai­ke­ne­van. Us­ko Jee­suk­seen, Her­raan ja Pe­las­ta­jaan ha­lut­tai­siin jät­tää asi­ak­si, jos­ta voi pu­hua vain yk­si­tyi­ses­ti ja seu­ra­kun­nan ti­lo­jen si­säl­lä. Muu­ten sen ei tu­li­si nä­kyä tai kuu­lua, var­sin­kaan jul­ki­ses­ti. Se saa ol­la jo­kai­sen oma asia, kun­han se py­syy muil­ta pii­los­sa. Juu­ri tä­hän kuu­lu­vat sa­nat: Kris­tus nou­si kuol­leis­ta! To­ti­ses­ti nou­si! Us­kon Jee­suk­seen ei ole tar­koi­tus py­syä si­säl­lä vaan nä­kyä ja kuu­lua. Sen ei ole tar­koi­tus jy­rä­tä ke­tään, mut­ta roh­ke­as­ti kut­sua mu­kaan sa­maan iloon ja pe­las­tuk­seen.

Sa­mal­la ilo­sa­no­ma tu­lee ai­na, saa­maan vas­tus­tus­ta ja ai­heut­ta­maan louk­kaan­tu­mis­ta. Mi­hin ta­han­sa ih­mi­nen ot­taa kan­taa, sii­tä seu­raa jon­kun louk­kaan­tu­mi­nen. Se on väis­tä­mä­tön­tä. Jos­kus se joh­tuu kan­na­not­ta­jan omas­ta tai­ta­mat­to­muu­des­ta tai vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä. Jos­kus se joh­tuu sa­no­mas­ta.

Sa­no­ma ylös­nou­se­muk­ses­ta ker­too sen, et­tä mei­dän pe­las­ta­mi­sem­me edel­lyt­ti Ju­ma­lan Po­jan kuo­le­maa ris­til­lä. Vain Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen kaut­ta meil­lä on tie au­ki Tai­vaan ko­tiin. Sa­no­ma on pa­ras mah­dol­li­nen, mut­ta se ker­too myös meis­tä pa­him­man mah­dol­li­sen.

Sik­si me tar­vit­sem­me sitä, et­tä Kris­tus nou­si kuol­leis­ta.

Ter­ho Ka­ner­vik­ko­a­ho
kirk­ko­her­ra
Soi­nin seu­ra­kun­ta