Kuin var­kain ai­ka on rien­tä­nyt tou­ko­kuu­hun. Huo­maan kat­se­le­va­ni töis­sä mai­se­maa lei­ri­kes­kuk­sen ik­ku­nois­ta ja en­si­vii­kol­la on jo oman työ­a­lan en­sim­mäi­set ta­pah­tu­mat tääl­lä. Mie­leen hii­pii aja­tus, juu­ri­han me tääl­tä syk­syl­lä läh­det­tiin.

It­sel­le­ni on hy­vin mie­luis­ta teh­dä töi­tä lei­ri­kes­kuk­sen mai­se­mis­sa. Var­maan osit­tain sik­si, et­tä se poik­ke­aa ai­ka ta­val­la nor­maa­leis­ta työ­ru­tii­neis­ta, vaih­te­lu tuo oman li­sän­sä viih­ty­vyy­teen. Työ siir­tyy pal­jon ul­ko­ti­loi­hin, kes­kel­le sitä kaik­kea kau­neut­ta mitä olem­me ym­pä­ril­lem­me saa­neet. On suo­ras­taan suu­ren suu­ri ih­me, et­tä joka ke­vät tämä kaik­ki vih­reys ja veh­reys al­kaa ym­pä­ril­läm­me ku­kois­ta­maan.

Olem­me saa­neet pal­jon kau­neut­ta, mut­ta myös vas­tuu­ta. Mei­dän jo­kai­sen teh­tä­vä on huo­leh­tia luon­nos­ta ja sii­tä, et­tä se py­syy jat­kos­sa­kin elin­kel­poi­se­na ja viih­tyi­sä­nä.

Raa­ma­tus­ta löy­tyy myös ai­van suo­ria viit­tauk­sia tä­hän meil­le an­net­tuun teh­tä­vään. En­sim­mäi­ses­sä Moo­sek­sen kir­jas­sa käy­dään läpi koko hui­kea luo­mis­työ ja siel­tä löy­tyy myös sel­kä koh­ta ih­mi­sel­le an­ne­tus­ta teh­tä­väs­tä. ” Her­ra Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen Ee­de­nin puu­tar­haan vil­je­le­mään ja var­je­le­maan sitä”.

Ke­sän lei­reil­lä on liki poik­keuk­set­ta jo­tain luon­non­suo­je­luun liit­ty­vää puu­haa. Men­nei­nä vuo­si­na olem­me miet­ti­neet kier­rä­tys­tä, jo­kai­sen oi­keuk­sia, luon­non siis­ti­nä pi­tä­mis­tä ja tun­nis­ta­neet myös eri­lai­sia kas­ve­ja jne.

Lap­sia on ai­ka help­po in­nos­taa toi­mi­maan näi­den ai­hei­den ää­rel­lä. Toi­von­kin, et­tä lei­kin var­jol­la opi­tut ta­vat ja toi­met luon­non hy­väk­si jää­vät elä­mään myös per­hei­den ar­keen. Mel­ko usein kyl­lä huo­maan lap­sil­la ole­van hy­vin pal­jon tie­toa näis­tä asi­ois­ta mikä on val­ta­van hie­noa.

Luon­to rau­hoit­taa ja an­taa loh­tua. Tus­kin sat­tu­maa tä­mä­kään, ei­kö­hän Ju­ma­la ole mel­ko tark­kaan tä­män­kin asi­an miet­ti­nyt mei­dän puo­les­tam­me ja an­ta­nut voi­ma­va­rak­sem­me. Ja mi­ten mo­net ker­rat olem­me ke­säil­las­sa ihas­tel­leet au­rin­gon­las­ku­ja myös töi­den puo­les­ta lei­ri­kes­kuk­sen ran­nal­la.

Yö­vah­ti­vuo­ros­sa on seu­rat­tu jout­sen­ten puu­hia ran­ta­ve­des­sä ja kuu­luu­han ne luon­toon las­ten­kin ää­net, kun kir­ma­taan ki­ka­tel­len vie­lä yh­den ker­ran ves­saan tai pe­se­mään nii­tä ham­pai­ta mikä unoh­tui­kin ekal­la reis­sul­la.

Kii­tol­li­sin mie­lin kul­jem­me taas koh­ti lei­ri­ke­sää ja eri­lai­sia ret­kiä toi­vo­en nii­hin run­saas­ti siu­naus­ta, var­je­lus­ta ja hy­viä het­kiä yh­des­sä.

Piia Lep­pä­nen
las­te­noh­jaa­ja
Soi­nin seu­ra­kun­ta