Jee­suk­ses­ta voi­daan tie­tää pal­jon. Hä­nen elä­mään­sä voi­daan tut­kia ja eri läh­tei­tä ja Uu­den tes­ta­men­tin ja sen ajan jäl­kei­siä var­hai­sia mai­nin­to­ja voi­daan ver­ra­ta ja poh­tia. Moni sel­lai­nen­kin, joka ei it­se tur­vau­du Jee­suk­seen, vai­kut­tuu hä­nes­tä. Vä­hät­te­li­jöi­tä­kin riit­tää, ja vas­tus­ta­jia.

Sekä vii­me, et­tä tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit pu­hu­vat sii­tä, kun joku op­pii tun­te­maan Jee­suk­sen. Vii­me sun­nun­tai­na Jo­han­nes Kas­ta­ja ker­toi kah­teen ker­taan, et­tä ai­kai­sem­min hän ei tun­te­nut Jee­sus­ta. Tu­le­va­na sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen op­pii tun­te­maan Mes­si­aan.

Sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­dal­la ei ol­lut yl­lät­tä­vää, et­tä hän ei tun­te­nut Jee­sus­ta. He koh­ta­si­vat en­sim­mäis­tä ker­taa, ja sa­ma­ri­a­lai­set ja juu­ta­lai­set ei­vät juu­ri ol­leet tois­ten­sa kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Vä­lil­lä he vi­ha­si­vat toi­si­aan, vä­lil­lä vain in­ho­si­vat, ja par­haim­mil­laan sie­ti­vät. Niin­pä ei ol­lut odo­tet­ta­vis­sa, et­tä sa­no­ma ga­li­le­a­lai­ses­ta kier­tä­väs­tä saar­naa­jas­ta ja pa­ran­ta­jas­ta oli­si ko­vin laa­jas­ti tun­net­tua Sa­ma­ri­as­sa.

Sen si­jaan Jo­han­nes Kas­ta­jan tun­nus­tus on yl­lät­tä­väm­pi. Hän oli sen­tään Jee­suk­sen su­ku­lai­nen ja vain puo­li vuot­ta tätä van­hem­pi. Vaik­ka he kas­voi­vat­kin eri puo­lil­la maa­ta, he var­mas­ti ta­pa­si­vat vuo­sien var­rel­la usein­kin. Ker­to­muk­set mo­lem­pien syn­ty­mään liit­ty­vis­tä poik­keuk­sel­li­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta oli­vat var­mas­ti tut­tu­ja puo­lin ja toi­sin. Sii­tä huo­li­mat­ta Jo­han­nes tun­si Jee­suk­sen ih­mi­se­nä – su­ku­lai­se­na ja eri­tyi­se­nä ta­pauk­se­na, mut­ta ih­mi­se­nä. Nyt hän op­pi tun­te­maan Jee­suk­sen Ju­ma­lan Poi­ka­na.

Mo­lem­mil­la heil­lä oli teh­tä­vä. Jo­han­nes ku­vaa sa­mas­sa teks­tis­sä, et­tä hän to­dis­taa Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka. Jo­han­nes Kas­ta­ja tuli val­mis­ta­maan tie­tä Jee­suk­sel­le, ja to­dis­ta­maan hä­nes­tä. Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen läh­ti ker­to­maan sii­tä, mitä hän oli myös ym­mär­tä­nyt ly­hy­en kes­kus­te­lun ai­ka­na: Jee­sus on Mes­si­as. Mo­lem­mat op­pi­vat tun­te­maan Jee­suk­sen, ja se joh­ti sii­hen, et­tä he ker­toi­vat hä­nes­tä muil­le­kin.

Näis­sä teks­teis­sä ker­ro­taan myös meis­tä. Mo­nel­la meil­lä on Jo­han­nes Kas­ta­jan ta­voin tie­toa Jee­suk­ses­ta pit­käl­tä ajal­ta. Osa meis­tä on kas­va­nut tun­te­maan Jee­suk­sen jo pie­nes­tä pi­tä­en. Ja sit­ten taas osal­la meis­tä tääl­lä väis­tä­mät­tä vuo­sien var­rel­la vas­taan tul­leet lu­ke­mat­to­mat viit­tauk­set Jee­suk­seen ovat men­neet toi­ses­ta kor­vas­ta si­sään ja toi­ses­ta ulos. Ja jo­kais­ta mei­tä kut­su­taan tä­hän sa­maan, Jee­suk­sen tun­te­mi­seen. Riip­pu­mat­ta sii­tä, tun­nem­me­ko hä­net jo vai em­me. Riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko meil­lä poh­ja­tie­toa vai ei. Ju­ma­la kut­suu mei­tä tun­te­maan Hä­nen Poi­kan­sa, Mes­si­aan ja Pe­las­ta­jan.

Ja se tun­te­mi­nen joh­taa sii­hen, et­tä hä­nes­tä ha­lu­aa ker­toa myös toi­sil­le. Jo­han­nes ker­toi täs­mäl­li­sem­min ja var­mal­la ta­val­la, sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen epä­var­mem­min ja ih­met­te­le­väm­min. Ta­vat ja tyy­lit ovat jäl­leen eri­lai­sia, mut­ta tar­koi­tus on sama. Kun it­se on op­pi­nut tun­te­maan Jee­suk­sen, ha­lu­aa, et­tä muut­kin voi­si­vat tun­tea hä­net. Jee­sus on Ju­ma­lan Poi­ka, Mes­si­as ja Pe­las­ta­ja. Ja hä­nen tun­te­mi­sen­sa on pa­ras­ta, mitä meil­lä voi täs­sä elä­mäs­sä ol­la.

Ter­ho Ka­ner­vik­ko­a­ho

kirk­ko­her­ra
Soi­nin seu­ra­kun­ta