Näin syk­syn kyp­sy­es­sä tal­vea koh­ti vii­le­ne­vät il­mat ovat hou­ku­tel­leet yhä enem­män jää­mään il­tai­sin si­säl­le, ja tut­ki­maan kir­ja­hyl­lyä. Kir­jat, eri­tyi­ses­ti us­kon­nol­li­set kir­jat liit­ty­vät ai­na mie­les­sä­ni kiin­te­äs­ti vii­me ke­vää­nä pois­nuk­ku­nee­seen iso­äi­tii­ni, rak­kaa­seen mum­muu­ni, joka oli in­to­hi­moi­nen kir­jal­li­suu­sih­mi­nen - kir­jas­ton­hoi­ta­ja kun oli ai­koi­naan.

Lu­es­ke­lin taan­noin Pek­ka Sar­to­lan kir­jaa Is­ra­e­lin ka­don­neis­ta hei­mois­ta, ja pää­dyin kes­kus­te­le­maan sii­tä tuol­loin vie­lä elos­sa ol­leen mum­mu­ni kans­sa. Mum­mu­ni tun­si laa­jas­ti raa­ma­tun­his­to­ri­aa, ja mie­lee­ni on jää­nyt eri­tyi­ses­ti mum­mun to­kai­su, joka kos­ki mei­tä suo­ma­lai­sia: ”Suo­ma­lai­set ovat ihan sel­väs­ti Isas­ka­rin jäl­ke­läi­siä, yh­tä oma­päi­siä”.

Sar­to­lan kir­ja ker­too Is­ra­e­lin ka­don­nei­den hei­mo­jen vai­ku­tuk­ses­ta eri kan­sa­kun­tien kult­tuu­rei­hin. Pak­ko­siir­to­lai­suus jät­ti näin jäl­ken­sä eri kan­sa­kun­tiin.

Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma val­mis­tel­la luo­maan­sa maa­il­maa Jee­suk­sen tu­lol­le ja toi­saal­ta Hä­nen tuo­man­sa ilo­sa­no­man le­vi­ä­mi­sel­le on näh­tä­vis­sä jo nois­sa Is­ra­e­lin kan­san ha­jaan­nuk­sen vai­heis­sa.

Moo­ses ke­hot­taa is­ra­e­li­lai­sia 5. Moo­sek­sen kir­jas­sa ole­maan vah­vo­ja ja roh­kei­ta ja ole­maan pel­kää­mät­tä vie­rai­ta kan­so­ja. Pää­sy pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han saat­toi to­teu­tua vain, kun kan­sa luot­ti Ju­ma­lan lu­pauk­siin.

Paa­va­li puo­les­taan ke­hot­taa ko­los­sa­lai­sia Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kai­seen kes­tä­vyy­teen ja kär­si­väl­li­syy­teen Ju­ma­lan voi­mas­sa. Kris­tit­ty­jen vai­not oli­vat ar­ki­päi­vää, jon­ka kes­kel­lä ope­tus­lap­set le­vit­ti­vät evan­ke­liu­mia.

Sota, tau­dit ja näl­kä ovat edel­leen mo­nen osa tä­nä­kin päi­vä­nä. Ar­ki tun­tuu nu­jer­ta­van ko­val­ta, ei­kä hel­po­tus­ta näy. Kui­ten­kin Jee­suk­sen sa­nat kai­ku­vat edel­leen tänä päi­vä­nä meil­le kai­kil­le it­se­päi­sil­le, omas­sa voi­mas­sam­me kul­ke­vil­le, omia ar­ki­päi­vän tais­te­lu­jam­me käy­vil­le ja niis­sä uu­pu­neil­le: ol­kaa roh­kei­ta ja vah­vo­ja, minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti.

Me saam­me ol­la Jee­suk­sen lä­het­ti­läi­tä ihan ar­jes­sam­me, ai­na ei tar­vi­ta suu­ria te­ko­ja tai sa­no­ja. Ju­ma­laan tur­vaa­mi­nen riit­tää. Kun kä­tem­me on Jee­suk­sen kä­des­sä, ko­ti­mat­kam­me on tur­vat­tu.

Ee­va-Lii­sa Ko­lo­nen
kant­to­ri
Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta