Vie­täm­me ku­lu­val­la vii­kol­la van­hus­ten­viik­koa, jon­ka myö­tä nos­te­taan esiin iäk­käi­den ih­mis­ten ar­vo­kas­ta roo­lia yh­teis­kun­nas­sam­me. Sa­mal­la muis­tu­te­taan myös sii­tä, jo­kai­sel­la tu­li­si ol­la mah­dol­li­suus hy­vään ja oman nä­köi­seen van­huu­teen. Van­hus­ten­vii­kol­la teh­dään nä­ky­väk­si iäk­käi­den ih­mis­ten ko­ke­muk­sia, aja­tuk­sia ja osaa­mis­ta. Tär­ke­ää on, et­tä py­ri­tään to­teut­ta­maan myös asi­oi­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat hy­vän van­huu­den ko­ke­muk­seen: ih­mi­sen toi­min­ta­ky­kyyn ja osal­li­suu­teen, tur­val­li­seen ja mie­lek­kää­seen ar­keen. Kyse ei ole kui­ten­kaan vain ra­ken­teis­ta, pal­ve­luis­ta ja jär­jes­tel­mis­tä.

Vii­kon tee­ma­na on ar­jen koh­taa­mi­set. Se muis­tut­taa pie­nis­tä, mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­sis­tä ar­jen het­kis­tä, jot­ka tu­ke­vat hy­vin­voin­tia. Se voi ol­la kuu­lu­mis­ten ky­se­lyä, yh­des­sä osal­lis­tu­mis­ta ja te­ke­mis­tä tai aut­ta­mis­ta ar­jen as­ka­reis­sa. Jos­kus se voi ol­la vain pie­nes­sä het­kes­sä to­teu­tu­nut ys­tä­väl­li­nen hymy koh­dat­ta­es­sa tai hy­vän päi­vän toi­vo­tus. Näi­tä ar­ki­sia koh­taa­mi­sia voim­me jo­kai­nen to­teut­taa yk­sin ja yh­des­sä.

Pait­si van­hus­ten­vii­kol­la, myös muul­loin, voim­me näil­lä ar­ki­sil­la koh­taa­mi­sil­la osoit­taa kii­tol­li­suut­tam­me ja kun­ni­oi­tus­tam­me ikäih­mi­sil­le. Vir­ren 528 sa­noin Nii­lo Rau­ha­la ki­teyt­tää, et­tä van­huus on nä­kö­a­la­paik­ka: saa­daan kat­soa men­nei­siin ja tu­le­viin päi­viin ja kä­sil­lä ole­vaan het­keen.

Van­huk­sen käsi ulot­tuu su­ku­pol­vien yli: “Luok­sem­me päi­vät men­neet kuin vir­ta saa­pu­vat. Ne Her­ran eteen mei­tä kii­tok­seen kut­su­vat. Elä­män muis­tot jaam­me, toi­sil­le jät­tää saam­me työt rak­kaat vai­ke­at. Ja vie­lä van­huu­teem­me Ju­ma­la lah­joit­taa iloa päi­vän puu­hiin, le­poa rau­hai­saa. On rak­kaut­ta Luo­jan, kun tur­van, hoi­van, suo­jan myös van­huu­tem­me saa. Nyt lap­set, las­ten­lap­set kul­ke­vat kau­ka­na. Myös hei­tä, Her­ra, siu­naa ja muis­ta ar­mos­sa. Ja hei­tä toi­mis­san­sa elä­män­sä mat­kal­la tiel­le­si joh­da­ta. Sy­dä­miin loh­du­tuk­sen tuot lu­pauk­ses­sa: on van­huu­teen­ne saak­ka voi­man­ne mi­nus­sa. Ar­mol­la nos­tan, kan­nan ja pe­las­tuk­sen an­nan. Ei muu­tu Ju­ma­la. On van­hurs­kait­ten pol­ku kuin aa­mu­rus­kon tie. Se vih­doin täy­teen päi­vään Ju­ma­lan lap­sen vie. Näin seu­ra­kun­nas­sa­si myös mei­tä hoi­vas­sa­si - rau­haa­si, Her­ra, vie.”

Pau­la Häk­ki­nen

ma. di­a­ko­ni

Äh­tä­rin seu­ra­kun­ta