Stina Saraste
Suokonmäellä ulkoiltiin viime perjantaina Eläkeliiton Lehtimäen yhdistyksen järjestettyä kaikille avoimen, leppoisan ulkoiluhetken. Paikan päällä pelattiin erilaisia heittopelejä kuten tonkkumia sekä pidettiin hauskaa yhdessä.
Tapahtumaan oli saatu paikalle geologian tohtori Heikki Mäkipää kertomaan Suokonmäen historiasta.
Suokonmäki on valtakunnallisesti merkittävää mäkiasutusaluetta kulttuurimaisemineen ja on saanut nimensä suokosta, joka tarkoittaa matalakasvuista koivua.
– Mäen päällä asuminen ei ole normaalia Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Suokonmäki oli miljoonia vuosia sitten hyvinkin korkea vuori, jonka eroosio on sittemmin madaltanut nykyiseen korkeuteen, Mäkipää kertoi.
Jääkauden jälkeen Suokonmäki on ollut saari, johon on tultu vesiteitse pyytämään hylkeitä ja jahtaamaan mammutteja.
– Tämä on entistä merenrantaa, eräältä pellolta on löytynyt hylkeenpyynnissä käytetty keihäänkärkikin.
Kivi- ja pronssikausilta ei ole jäänyt jäljelle kovinkaan paljon esineistöä. Rautakaudelta on todisteita viikinkien läsnäolosta, joilla oli pysyvää asutusta Alavudella.
1200-luvulla koko Suomessa asui noin 50 000 ihmistä. Suokonmäen alueelle tuli edelleen satunnaisia metsästäjiä ja kalastajia eikä alueella ollut pysyvää asutusta.
– Nykytietämyksen mukaan olemme kotoisin neljästä eri paikasta: Puolasta, Volgan mutkasta, Äänisen toiselta puolelta sekä Norjasta. Alueella ei ollut yhteistä kieltä vaan kaikki puhuivat eri kieliä.
1500-luvulla alueelle tulivat idästä savolaiset, jotka toivat maanviljelyksen taidon mukanaan. Tämä mahdollisti paikalleen asettumisen, ja ensimmäinen kantatila Suokko perustettiin 1548. Siitä lähtien mäki on ollut asuttu.
Mäkipää kertoi mielenkiintoisen tiedon liittyen autio -sanaan, joka on vakiintunut osaksi monen paikan nimeä kuten esimerkiksi Suokonautio.
– Autio ei tarkoittanut asumatonta rakennusta vaan veronmaksukyvytöntä taloa. Nimen perään lisättiin autio, jos ei pystynyt maksamaan veroja. Näin tiedettiin keneltä niitä ei kannata pyytää.
Suokonmäellä on kautta aikojen saatu asua verrattain rauhassa eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas menneisyyteen kun mäeltä ei päässyt pois kuin soita pitkin. 1700-luvulla oli yksi ainoa merkittävä ratsutie, joka meni Suokonmäen kautta Lappajärvelle. Teitä alettiin tehdä 1800-luvun loppupuolella ja suuremmassa mittakaavassa tiestöä ryhdyttiin tekemään ensimmäisten kuorma-autojen tultua kylälle.
Suokonmäen näkötorni on rakennettu talkootyönä sekä lahjoitusten avulla. Kesällä tornin viereen valmistui Lehtimäen Lions Clubilta laavu, jossa voi pitää erilaisia tilaisuuksia. Kotiseututalon ollessa myös samassa pihapiirissä, muodostaa tämä kolminaisuus kokonaisuuden, jossa on tulevaisuudessa mahdollista pitää erilaisia tapahtumia.
Mäkipään puheen jälkeen paikalle tulleet ihmiset levittäytyivät alueelle pelaamaan ulkopelejä, keskustelemaan sekä nauttimaan uuden laavun nuotiolla paistettua makkaraa ja tikkupullia kahvikupposta unohtamatta. Urheilullisimmat kävivät ihailemassa maisemia näkötornista käsin, kiivettyään ensin ylös 132 porrasaskelmaa.
