Sir­pa Tee­ri­mä­ki

En­nen Äh­tä­rin kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kous­ta maa­nan­tai­na vie­tet­tiin juh­la­het­ki jul­kis­tet­ta­es­sa kau­pun­gin­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 2011–2021 toi­mi­neen Hei­mo Pirt­ti­mä­en muo­to­ku­va. Ny­kyi­nen val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Sa­vo­la to­te­si muo­to­ku­van jää­vän muis­tut­ta­maan ny­kyi­siä ja tu­le­via su­ku­pol­via Pirt­ti­mä­en työs­tä ja elä­män­työs­tä Äh­tä­rin kau­pun­gin hy­väk­si. Het­kes­sä oli­vat mu­ka­na Pirt­ti­mä­en vai­mo Rai­ja sekä lap­sis­ta Vir­pi ja Har­ri.

Sa­vo­la ku­va­si Pirt­ti­mä­keä her­ras­mie­hek­si, kuun­te­le­vak­si, rau­hal­li­sek­si sekä hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­väk­si. En­nen kaik­kea hän oli yh­teis­työn ra­ken­ta­ja.

– Hei­mo tun­net­tiin Äh­tä­ris­sä vah­va­na kes­kus­ta­lai­se­na vai­kut­ta­ja­na. Hän­tä ar­vos­tet­tiin laa­jas­ti yli puo­lu­e­ra­jo­jen. Hän toi­mi usein pää­mää­rä­tie­toi­se­na, mut­ta rei­lu­na neu­vot­te­li­ja­na ja so­vit­te­li­ja­na. Hän oli mu­ka­na työ­ryh­mis­sä, jois­sa rat­kai­su­ja ha­et­tiin eri toi­mi­joi­den kes­ken. Hei­mo osa­si kuun­nel­la eri nä­kö­kul­mia. Hän ei et­si­nyt vas­tak­kai­na­set­te­lua, vaan ai­na yh­teis­tä rat­kai­sua.

– Tämä oli hä­nen vah­vuu­ten­sa. Tämä oli myös hä­nen joh­ta­juu­ten­sa ydin.

Muo­to­ku­van on maa­lan­nut Ou­lus­sa asu­va ja työs­ken­te­le­vä ku­va­tai­tei­li­ja, ku­vit­ta­ja ja ku­vaa­ma­tai­don opet­ta­ja Joo­nas Vä­hä­söy­rin­ki. Vä­hä­söy­rin­ki on val­mis­tu­nut tai­teen mais­te­rik­si La­pin yli­o­pis­ton tai­tei­den tie­de­kun­nas­ta vuon­na 1998. Tai­tei­li­ja on pyr­ki­nyt vä­lit­tä­mään ku­vaan tun­nel­man hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­väs­tä Pirt­ti­mä­es­tä sekä tuo­maan ku­vaan lem­peyt­tä ja ren­tout­ta.

Muo­to­ku­va sai paik­kan­sa Sa­vo­lan mu­kaan mui­den mer­kit­tä­vien Äh­tä­rin his­to­ri­aan vah­vas­ti vai­kut­ta­nei­den päät­tä­jien jouk­koon, esi­merk­ki­nä Heik­ki Kuop­pa­mä­ki, Erk­ki Hok­ka­nen, Åke Hie­ta­kan­gas sekä muut suur­mie­het.

 Luottamusta ja yhteistyökykyä

Kars­tu­las­sa syn­ty­nyt ja Soi­nis­sa lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa kas­va­nut, Ala­jär­vel­lä opis­kel­lut ja työ­u­ran­sa Ni­va­las­sa aloit­ta­nut Pirt­ti­mä­ki muut­ti nuo­ren per­heen­sä kans­sa Äh­tä­riin vuon­na 1981.

– Sii­tä saak­ka hän toi­mi Äh­tä­rin kau­pun­gin luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä lä­hes nel­jän­kym­me­nen vuo­den ajan. Hei­mon an­si­o­lu­et­te­lo ja luot­ta­mus­teh­tä­vien mää­rä on ver­taan­sa vail­la. Hän toi­mi eri roo­leis­sa lau­ta­kun­nis­sa, kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa, sekä useis­sa seu­dul­li­sis­sa ja maa­kun­nal­li­sis­sa luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä.

Pirt­ti­mä­en joh­ta­mis­ta­pa pe­rus­tui luot­ta­muk­seen. Se pe­rus­tui ih­mis­ten tun­te­mi­seen ja laa­jaan ym­mär­ryk­seen kun­ta­po­li­tii­kas­ta ja pää­tök­sen­te­os­ta. Hän tun­si maa­kun­nan ih­mi­set ja maa­kun­nan päät­tä­jät tun­si­vat hä­net.

– Hän ym­mär­si myös kump­pa­nuuk­sien mer­ki­tyk­sen Äh­tä­ril­le. Hän ym­mär­si, et­tä yh­teis­työ naa­pu­ri­kun­tien ja eri toi­mi­joi­den kans­sa on vält­tä­mä­tön­tä. Nämä Hei­mon tai­dot ovat tä­nään eri­tyi­sen tär­kei­tä, sa­noi Sa­vo­la.

– Eläm­me ai­kaa, jol­loin Äh­tä­ri on se his­to­ri­an­sa va­ka­vim­man pai­kan edes­sä ja jou­dum­me käy­mään neu­vot­te­lu­ja oman kau­pun­kim­me it­se­näi­syy­des­tä. Kun alam­me val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön vel­voit­ta­ma­na ke­vään ai­ka­na kun­ta­lii­tos­neu­vot­te­lui­hin, on niis­sä syy­tä muis­taa yh­teis­työ­ky­ky ja luot­ta­muk­sen mer­ki­tys.

– Juu­ri täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa tar­vi­taan Hei­mon kal­tais­ta ajat­te­lua. Tar­vi­taan pää­mää­rä­tie­toi­suut­ta ja so­vit­te­le­vuut­ta, mut­ta myös ky­kyä kuun­nel­la. Li­säk­si tar­vi­taan laa­jaa ym­mär­rys­tä yh­teis­työn mer­ki­tyk­ses­tä. Hei­mo osoit­ti omal­la toi­min­nal­laan, et­tä yh­teis­työ ei ole heik­kout­ta. Se on kun­nan eli­neh­to. Hei­mo löy­si asi­ois­ta va­loi­sia puo­lia, kan­nus­ti ai­na nuo­rem­pia toi­mi­joi­ta eteen­päin ja piti omien­sa puol­ta vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa.

 Kiitos perheelle

 Juh­la­het­kes­sä Sa­vo­la muis­ti eri­tyi­ses­ti Pirt­ti­mä­en per­het­tä.

– Hei­mo omis­tau­tui luot­ta­mus­teh­tä­vil­leen poik­keuk­sel­li­sen vah­vas­ti. Lä­hes nel­jän­kym­me­nen vuo­den ajan mer­kit­tä­vä osa hä­nen ajas­taan ku­lui ko­kouk­sis­sa, neu­vot­te­luis­sa ja val­mis­te­lus­sa. Se oli ai­kaa pois ko­toa per­heen pa­ris­ta.

Työ ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta il­man per­heen tu­kea, ym­mär­rys­tä ja rin­nal­la kul­ke­mis­ta.

– Mi­nul­la oli mah­dol­li­suus kes­kus­tel­la Hei­mon kans­sa vie­lä vii­mei­si­nä het­ki­nä en­nen hä­nen pois­me­no­aan. Sil­loin­kin Hei­mol­la oli vie­lä vii­mei­set toi­veet kau­pun­gin asi­oi­hin liit­ty­en. Hän hoi­ti luot­ta­mus­teh­tä­vi­ään suu­rel­la sy­dä­mel­lä ja kir­jai­mel­li­ses­ti lop­puun saak­ka.

– Äh­tä­rin kau­pun­ki ha­lu­aa kiit­tää tei­tä. Kii­tos, et­tä mah­dol­lis­tit­te Hei­mon pit­kä­jän­tei­sen työn yh­teis­ten asi­oi­den puo­les­ta. Tie­däm­me myös, et­tä per­he oli Hei­mol­le kaik­ki kai­kes­sa. Puo­li­so, lap­set ja myö­hem­min las­ten­lap­set oli­vat hä­nen elä­män­sä tär­kein si­säl­tö, to­te­si Sa­vo­la.

– Hei­mo Pirt­ti­mä­en elä­män­työ on vah­va osa Äh­tä­rin his­to­ri­aa. Tämä muo­to­ku­va te­kee sen nä­ky­väk­si. Se muis­tut­taa mei­tä myös sii­tä ta­vas­ta, jol­la yh­tei­siä asi­oi­ta voi­daan hoi­taa. Rau­hal­li­ses­ti, mää­rä­tie­toi­ses­ti, kuun­nel­len ja yh­teis­työ­tä ra­ken­ta­en.

Muo­to­ku­van pal­jas­ti­vat val­tuus­ton 1. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Ta­ka­mä­ki ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen 1. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Nii­na Yli­nen.

Kotiseu­tu­rak­kautta

Hei­mon poi­ka Har­ri Pirt­ti­mä­ki kiit­ti ti­lai­suu­teen kut­sus­ta per­heen puo­les­ta, to­de­ten Ter­hi-si­sa­ren ole­van es­ty­neen pai­kal­le tu­los­ta työ­mat­kan­sa joh­dos­ta. Ti­lai­suus oli per­heel­le ar­vo­kas ja kos­ket­ta­vak­si. Hei­mo Pirt­ti­mä­en pois­me­nos­ta on ku­lu­nut noin 2,5 vuot­ta.

– Haas­ta­vien­kin ti­lan­tei­den kes­kel­lä on tär­ke­ää pi­tää ar­jes­ta, pe­rin­teis­tä ja täl­lai­sis­ta ar­vok­kais­ta, hie­man iloi­sim­mis­ta­kin het­kis­tä kiin­ni, to­te­si Har­ri huo­maut­ta­en val­tuus­to­työn ol­leen isäl­leen sa­maan ai­kaa har­ras­tus ja työ­kin, sy­dä­me­na­sia.

– Isäl­le oli mer­ki­tyk­sel­lis­tä yrit­tää yh­des­sä rat­kais­ta eri­lai­sia haas­tei­ta. Hän ar­vos­ti yh­teis­työ­tä ja avoi­muut­ta, asi­ois­ta pu­hu­mis­ta nii­den oi­keil­la ni­mil­lä. Näi­tä tär­kei­tä ar­vo­ja ei mie­les­tä­ni pys­ty lii­kaa ko­ros­ta­maan täs­sä­kään maa­il­ma­na­jas­sa.

Kun näim­me isän ar­vos­tuk­sen ja työn­te­on mää­rän Äh­tä­riä koh­taan pie­nes­tä pi­tä­en, on se an­ta­nut it­sel­le­kin muu­al­la asu­va­na li­sää yl­peyt­tä juu­ris­ta­ni ja nä­kö­kul­maa ko­ti­seu­tu­rak­kau­des­ta. Jos­kus etäi­syys an­taa hy­vää pers­pek­tii­viä asi­oi­hin. Ol­laan kaik­ki yl­pei­tä Äh­tä­ris­tä, myös nyt vai­kei­na ai­koi­na, kan­nus­ti Har­ri Pirt­ti­mä­ki.