Suo­mes­sa puh­das luon­to ko­e­taan it­ses­tään sel­vä­nä asi­a­na. Tääl­lä on help­po hen­git­tää ja luon­non an­ti­mis­ta voi naut­tia vail­la huo­len häi­vää. Il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­sis­ta pu­hu­mi­nen, nii­hin re­a­goi­mi­nen ja asi­aan vai­kut­ta­mi­nen tun­tu­vat näin ol­len joi­den­kin mie­les­tä hy­vin­kin kau­kai­sil­ta asi­oil­ta. Meil­lä­hän on kaik­ki hy­vin.

Tot­ta kui­ten­kin on, et­tei edel­lä mai­ni­tuis­ta asi­ois­ta tur­haan ään­tä pi­de­tä. Jot­ta edel­leen naut­ti­sim­me ym­pä­ris­tös­täm­me ja pi­täi­sim­me huol­ta sen siir­ty­mi­ses­tä hy­vä­nä tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le, on teh­tä­vä jo­tain.

Ym­pä­ris­tö­kas­va­tus pie­nes­tä pi­tä­en on ar­vo­kas asia. Hy­väs­tä sel­lai­ses­ta on vii­mei­sin esi­merk­ki Soi­nin yh­te­näis­kou­lus­ta, jon­ka sal­koon nos­tet­tiin per­jan­tai­na Vih­reä lip­pu tun­nus­tuk­se­na laa­duk­kaas­ta ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­ses­ta. Kou­lus­sa to­teu­tet­tiin konk­reet­ti­sia te­ko­ja luon­non ja ym­pä­ris­tön hy­väk­si.

Äh­tä­ris­sä­kin ym­pä­ris­tö­kas­va­tus on nä­ky­väs­ti esil­lä, muun mu­as­sa eläin­puis­tos­sa las­ten ja nuor­ten pa­ris­sa teh­tä­vän va­lis­tuk­sen mer­keis­sä. Uut­ta pot­kua tä­hän työ­hön tuo­vat tu­le­va­na lau­an­tai­na vie­tet­tä­vät luon­to­ta­lon ava­jai­set. Eläin­puis­ton luon­to­kou­lus­sa opi­taan ar­vo­ja, tie­to­ja ja tai­to­ja.

Pie­nil­lä te­oil­la on suu­ri mer­ki­tys. Ei siis hei­te­tä ros­kia tien­pos­keen, la­ji­tel­laan jät­teet, ri­pus­te­taan lin­nun­pönt­tö­jä, lai­te­taan it­sel­le tar­peet­to­mat asi­at kier­toon ja kun­ni­oi­te­taan luon­toa siel­lä lii­kut­ta­es­sa. Ja sit­ten – muis­te­taan syö­dä lau­ta­nen tyh­jäk­si, ku­ten äi­dit ovat ai­ko­jen alus­ta opet­ta­neet.

Sir­pa Tee­ri­mä­ki