Suomalaiseen vuodenkiertoon mahtuu monia ajatuksia herättäviä päiviä, jotka liittyvät maamme historiaan ja sen myötä nyt elettävään aikaan. Esimerkkinä itsenäisyyspäivä, joka merkittävyydessään nostaa pintaan suuren kiitollisuuden maamme eteen tehdystä työstä. Rauhasta, itsenäisyydestä ja kunkin elämää koskevasta valinnan vapaudesta.
Tulevana sunnuntaina vietämme kaatuneitten muistopäivää, joka sekin on merkittävä päivä. Kaatuneitten muistopäivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla ja vuodesta 1977 lähtien tuo sunnuntai on ollut vakiintunut liputuspäivä.
Lyhyesti kerrottuna tuolloin muistetaan Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa, muissa taisteluissa tai niiden päättymisen jälkeen sodan takia kuolleita. Mukaan luetaan teloitetut ja vankileireillä menehtyneet. Monin tavoin pysäyttäviä asioita kaikki.
Vaikka isänmaan puolesta käydyt taistelut ovat etenkin nuoremman sukupolven edustajien mielestä jo hyvinkin kaukana, niiden jättämät laineet tuntuvat edelleen myös sotien aikana varttuneiden elämässä. Lähiomaisen menettämisen pelko sodassa tai sen todeksi tuleminen ovat asioita, joita ei unohda, eikä niitä kokematon voi täysin ymmärtää.
Sanotaan, että elämä ja hyvinvointi koostuu pienistä ilonaiheista. Sitä toivoisi jokaiselle. Elämä kantaa, suurista suruista huolimatta tai niiden vahvistamana.
Kiitollisena tästä päivästä,
Sirpa Teerimäki