Vii­me pää­si­äi­se­nä moni saat­toi toi­voa, et­tä vuo­den ku­lut­tua Uk­rai­nas­sa ja muu­al­la so­dan kes­kel­lä val­lit­si­si jo rau­ha. Niin ei ole käy­nyt. Sota jat­kuu Uk­rai­nas­sa, ja uu­sia le­vot­to­muuk­sia on syt­ty­nyt eri puo­lil­la maa­il­maa. Eri­tyi­ses­ti Lähi-idäs­sä rä­jäh­te­lee mo­nin pai­koin. Uu­ti­set he­rät­tä­vät huol­ta ja le­vot­to­muut­ta. Paha näyt­tää ole­van liik­keel­lä.

Sil­ti vie­täm­me jäl­leen pää­si­äis­tä. Sen sa­no­ma on yhä sama: Syn­nin, kuo­le­man ja pa­han val­ta on ku­kis­tet­tu. Kris­tus on nous­sut kuol­leis­ta. Tais­te­lu on rat­kais­tu ja rau­han pe­rus­tus las­ket­tu.

Mi­ten nämä kak­si to­del­li­suut­ta voi­vat ol­la tot­ta sa­maan ai­kaan?

Raa­mat­tu muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­työl­lä on oma ai­ka­tau­lun­sa. Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä, kuo­le­mas­sa ja ylös­nou­se­muk­ses­sa ta­pah­tui rat­kai­se­va kään­ne. Ris­til­lä Kris­tus kan­toi syn­tim­me ja voit­ti kuo­le­man val­lan. Pää­si­äi­sen aa­mu­na al­koi uu­si ai­ka – pe­las­tuk­sen ja toi­von ai­ka.

Sil­ti maa­il­ma ei ole vie­lä val­mis. Pa­hal­la on edel­leen ra­jal­li­nen vai­ku­tus­val­tan­sa, mut­ta sil­lä ei ole vii­meis­tä sa­naa. Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus ju­lis­taa, et­tä valo ja elä­mä tu­le­vat voit­ta­maan.

Pää­si­äi­nen kut­suu mei­tä elä­mään tä­män toi­von va­ras­sa. Se kut­suu ju­lis­ta­maan hy­vää sa­no­maa, aut­ta­maan kär­si­viä ja ra­ken­ta­maan rau­haa le­vot­to­mas­sa maa­il­mas­sa. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on jo tul­lut kes­kel­lem­me, ja ker­ran se täyt­tää kai­ken.

Pää­si­äi­nen muis­tut­taa: vaik­ka maa­il­ma näyt­tää jos­kus pi­me­äl­tä, Ju­ma­lan valo ei sam­mu. Kris­tus on nous­sut kuol­leis­ta – ja sik­si toi­vo elää!

Siu­nat­tua pää­si­äis­tä!

Mat­ti Sa­lo­mä­ki

La­pu­an hiip­pa­kun­nan piis­pa