Saamme olla kiitollisia tästä Suomenmaasta, jossa asumme. Ei ole ollenkaan itsestään selvä asia, että saamme elää itsenäisessä Suomessa ja rauhallisessa maassa.
Kiitos kaikille Teille, jotka lähditte puolustamaan Suomea 1939 vuonna, kun maamme oli uhattuna.
Rintamalle lähtivät, urhoolliset miehet niin monesta talosta, yhdessä taistelemaan maamme puolesta.
Isänikin oli heidän joukossaan, viisi vuotta meni aikaa parhaasta nuoruusiästä, siellä sodassa.
Olen sotainvalidin tytär. Ei isäni paljoa puhunut siitä sota-ajasta, vaan sanoi ja toivoi, ettei sotaa enää koskaan Suomeen tulisi. Isäni ja äitini ovat jo edesmenneet viimeiselle matkalle, Taivaan kotiin.
Olen niitä sota-ajan jälkeen syntyneitä, suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Täällä on keskuudessamme vielä joitakin, sotainvalidia, veteraaneja, lottia ja kotirintamalla olleita, sekä sotaorpoja.
Haluan meidän kaikkien puolesta kiittää Teitä, jotka olitte puolustamassa Isänmaatamme viime sodissa.
Monet Teistä haavoittui ja osa jäi sotatantereelle ja menettivät henkensä maatamme puolustaessa. Paljon soinilaisiakin miehiä jäi sinne sodan uhriksi. Monet jäivät myös orvoiksi, kun heidän isänsä kaatuivat sodassa.
Suuret Kiitokset Heille kaikille uhrauksestanne, että meillä olisi hyvä elää vapaassa Suomen maassa. Kotirintamalla olleille myös Kiitos, kun jaksoitte hoitaa kotia ja lapsia sekä viljellä maata.
He myös ahkerasti rukoilivat sodassa olleitten puolesta Taivaallista Isäämme, josta voimaa saivat ja apu tuli ylhäältä.
Teille, jotka jouduitte jättämään kotinne sinne Karjalaan ja lähtemään evakkoon. Tulitte uuteen vieraaseen paikkaan, tänne Soiniinkin. Olette ahkeraa väkeä. Toitte meille ja lähipitäjiin uusia asioita ja tapoja. Olemme Teille kovasti kiitollisia. Sopeuduitte hyvin tänne Soiniinkin.
Taivaan Isä siunatkoon ja varjelkoon, että saisimme elää itsenäisessä ja rauhallisessa Suomessa aina.
Siunausta kaikille Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2024.
Raija Helena Korpela (os. Ylä-Pöntinen) Soinista
