Ke­sä­lo­mat on vie­tet­ty. Lau­se tun­tuu no­pe­as­ti aja­tel­tu­na hie­man ne­ga­tii­vi­sel­ta, ku­ka­pa ei ha­lu­ai­si lo­maan­sa jat­kaa. Töi­hin pa­luu vaa­tii oman kaa­van­sa. Pari päi­vää me­nee kä­vel­len seu­ra­kun­ta­ta­loa ym­pä­ri miet­tien mitä ih­met­tä tääl­lä pi­täi­si teh­dä. Kun­han on juo­tu riit­tä­vän mo­net aa­mu­kah­vit ja pa­lau­tel­tu sa­la­sa­nat pää­hän al­kaa hom­ma taas kir­kas­tu­maan. Edes­sä on uu­si toi­min­ta­kau­si täyn­nä mah­dol­li­suuk­sia.

Ka­len­te­ri al­kaa huo­maa­mat­ta täyt­ty­mään päi­vä­ker­hois­ta, tuo­ki­ois­ta, per­he­kir­kois­ta, ikä­kau­si­synt­tä­reis­tä ja niin edel­leen. Sil­loin on mu­ka­va täy­tel­lä ka­len­te­ria, kun tie­tää työl­lään ole­van mer­ki­tys­tä. Olem­me iloin­neet tääl­lä seu­ra­kun­nas­sa sii­tä, mi­ten mu­ka­vas­ti per­heet läh­te­vät mu­kaan eri­lai­siin ta­pah­tu­miin ja ryh­miin. Meil­lä on yh­tei­nen pää­mää­rä. Teh­dä per­hei­tä tu­ke­vaa työ­tä ja tuo­da tär­ke­ää sa­no­maa per­hei­den ulot­tu­vil­le. Lap­se­na luo­tu seu­ra­kun­ta­yh­teys kan­taa usein myös läpi nuo­ruu­den ja py­syy mat­kas­sa mu­ka­na ai­kui­suu­teen, toki omaa paik­kaan­sa ja muo­to­aan ha­kien.

Syk­syl­lä on taas edes­sä mon­ta mu­ka­vaa het­keä yh­des­sä. Yh­te­nä syk­syn ko­ho­koh­dis­ta on syys­kuun Donk­kis. Kun nämä il­lat tu­lee pu­heek­si, osa on heti kar­tal­la mitä on kyse, mut­ta mel­ko usein tu­lee li­sä­ky­sy­mys, mi­täs tämä on?

No ava­taan­pa vä­hän asi­aa. Meil­lä Soi­nis­sa näi­tä var­hais­nuor­ten il­to­ja on vie­tet­ty jo vuo­des­ta 2011 al­ka­en. Vah­va­na kan­ta­va­na voi­ma­na on koko tä­män ajan ol­lut Mar­ja-Tert­tu Akon­nie­mi ja hä­nen pyy­tee­tön työn­sä il­to­jen eteen. Nyt­tem­min työ Donk­kik­sen ym­pä­ril­lä on muut­tu­nut enem­män työn­te­ki­jä ve­toi­sek­si mut­ta il­man va­paa­eh­toi­sia nämä il­lat ei­vät on­nis­tui­si. Edel­leen va­paa­eh­toi­suus on tär­ke­äs­sä roo­lis­sa täs­sä työs­sä. Mai­nit­ta­koon myös, et­tä työn­te­ki­jöi­den jou­kos­sa on to­del­li­nen Donk­kis kon­ka­ri. Seu­ra­kun­ta­mes­ta­ri Juha. Hän muis­te­li taan­noin, et­tei ole tain­nut ol­la kuin ker­ran pois ko­koon­pa­nos­ta.

Il­lat ke­rää­vät 50–60 ala­kou­lui­käis­tä seu­ra­kun­ta­ta­lol­le viet­tä­mään toi­min­nal­lis­ta il­taa yh­des­sä. Va­paa­eh­tois­ten mää­rä il­taa koh­den on noin kah­den­kym­me­nen hen­gen seu­tu­vil­la. Var­sin mer­kit­tä­viä lu­ku­ja mei­dän pie­neen seu­ra­kun­taam­me. Donk­kik­ses­sa pää­sem­me lau­la­maan, kuun­te­le­maan ope­tus­ta Raa­ma­tus­ta, ko­kei­le­maan tai­to­ja eri­lai­sil­la toi­min­ta­pis­teil­lä ja tie­tys­ti her­kut­te­le­maan yh­tei­ses­tä nyyt­tä­ri­pöy­däs­tä.

Täs­sä työs­sä on läs­nä vah­vas­ti yh­des­sä te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Vaik­ka it­se yk­sin val­mis­te­lee­kin il­taa pit­kin viik­koa miet­tien va­paa­eh­toi­sia, kil­pai­lu­ja, käy­tän­nön jär­jes­te­ly­jä jne. per­jan­tai-il­lan koit­ta­es­sa kaik­ki lok­sah­taa pai­kal­leen. En­sim­mäis­ten tut­tu­jen va­paa­eh­tois­ten as­tu­es­sa etei­seen si­sään to­te­aa it­sel­leen hil­jaa mie­les­sään, kyl­lä tämä täl­lä­kin ker­taa on­nis­tuu.

Va­paa­eh­toi­suus ko­ros­tuu pie­nen seu­ra­kun­nan toi­min­nas­sa ei­kä voi ol­la kuin kii­tol­li­nen sii­tä, mi­ten niin mo­neen työ­hön löy­tyy in­nok­kai­ta kä­siä avuk­si. Ei­kä voi vä­hä­tel­lä si­tä­kään het­keä, kun talo hil­je­nee osal­lis­tu­jis­ta ja kah­vi­on täyt­tää va­paa­eh­tois­ten pu­heen­so­ri­na. Ker­ra­taan il­lan kul­kua, vaih­de­taan aja­tuk­sia, ol­laan yh­des­sä ja sa­mal­la asi­al­la. Läm­min kii­tos jo­kai­sel­le va­paa­eh­toi­sel­le. Teh­dään täs­tä­kin toi­min­ta­kau­des­ta yh­des­sä hyvä ja on­nis­tu­nut.

Las­te­noh­jaa­ja Piia

Soi­nin seu­ra­kun­ta